Jo hyvissä ajoin ennen juhannusaattoa ottaa Markku selvää, millä lavoilla juhannusta otetaan vastaan tanssin pyörteissä. Valinnan varaa näyttää olevan enemmänkin, mutta Markku päättää suunnistaa paikkaan, jossa hän ei kertaakaan aiemmin ole käynyt. Sinne on muutaman kymmenen kilometrin matka, mutta se ei Markkua haittaa, sillä nyt hänellä on oma kulkuneuvo. Hän on kesän kynnyksellä ostanut itselleen auton, jota varten jo pitkään on säästänyt. Paitsi että auto helpottaa kulkemista, antaa se myös tietynlaista uutta statusta nuorelle miehelle, sillä ei läheskään jokaisella tämän ikäisellä miehellä ole autoa.

Aikaisin juhannusaattona Markku pesee ja puhdistaa autonsa sisältä ja ulkoa. Voihan olla, että joku muukin Markun itsensä lisäksi siinä juhannuksen tietämillä matkustaa. Iltapäivällä hän käy talon tarjoamassa juhannussaunassa, ja sitten hän onkin valmis juhannuksen viettoon.

Kun aurinkoinen ja lämmin juhannusaatto sitten alkaa hiljalleen kallistua iltaa kohden, nähdään Markun ajelevan puhtauttaan kiiltelevällä autollaan uuteen, tyylikkääseen kesäpukuun sonnustautuneena kohti tanssilavaa. Hän viheltelee itsekseen ja merkillinen jännitys kuplii hänen sisällään. Yhä uudelleen mieleen nousee ajatus, että jotain merkittävää tapahtuu tänä iltana.

Tanssilava sijaitsee pienen järven rannalla. Paikka on kaunis ja tällaisena lämpimänä kesäiltana suorastaan ihastuttava. Korkeat koivut kuvastuvat lähes tyynen järven pintaan, ja orkesterin soitto kaikuu kauas vastarannalle asti. Rantaan on pystytetty myös kokko, joka illan hämärryttyä vaaleaksi kesäyöksi sitten sytytetään palamaan.

Kun Markku saapuu parkkipaikalle, on väkeä jo kerääntynyt lavalle runsain joukoin. Hetken aikaa Markku tarkkailee tapahtumia sivummalta. Tytöt ja naiset näyttävät kauniilta kesäisissä, keveissä mekoissaan. Miehet ovat hekin pukeutuneet parhaimpiinsa. Paljon pariskuntia ja kokonaisia perheitä näyttää paikalla olevan varmaankin kokon houkuttelemina, mutta on myös kikattelevia tyttöjä muutaman hengen ryhmissä ja rehvakkaan oloisia poikia, jotka suuresta joukosta turvaa hakien pyrkivät esille kuka milläkin tavalla. Moni miehenpuoli näyttää jo hakeneen vahvistusta nurkan takaa, jossa pullo kiertää mieheltä toiselle aina, kun järjestysmiehen silmä välttää.

Markun silmiin näyttää siltä, että moni täällä tuntee toisensa. Hän taas ei tunne ketään. Rohkaisuryyppy ei olisi pahitteeksi, mutta sellaiseen ei Markku aio turvautua. Hänhän liikkuu autolla eikä muutenkaan ole kovin innostunut alkoholista. Nyt ei siis auta arkailla, jos mielii jotain saada. Syvään henkäisten Markku lähtee kohti lavaa. Kun uuden tanssin ensimmäiset tahdit sitten alkavat soida, on hän jo kumartamassa tyttörivistön edessä…