Markun vanhempien riitaisa ja väkivaltainen avioliitto päättyi lopulta eroon. Markku oli silloin jo lähtenyt kotoa, sillä pieni maapaikka ei elättänyt kovin montaa suuta. Ja vaikka olisi elättänytkin, ei Markulla ollut haluja jäädä vanhempien riitelyä katsomaan. Isä kyllä elätteli toiveita, että Markku olisi lunastanut tilan itselleen ja jatkanut sen pitoa, mutta siihen ei Markku onnekseen ryhtynyt. Monta kertaa jälkeenpäin on hän siunannut viisauttaan siinä asiassa.

Sen sijaan Markku alkoi katsella vaimoa itselleen. Sellainen löytyikin naapurikylästä, ison talon tyttö. Ehkä Markkua kuitenkin tytön kotitilan kokoa enemmän kiinnosti itse tyttö ja ne ilot, joita hän tytön kanssa koki. Muutaman kuukauden kuluttua nuoret olivat kihloissa, sitten jo pian naimisissa, ja perheen esikoispoika syntyi vain parin kuukauden kuluttua vihkimisestä.

Jos oikein tarkkoja ollaan, oli kyseessä ns. pakkoavioliitto, sillä tuohon aikaan ei katseltu suopein silmin avioliiton ulkopuolella syntyneitä lapsia, eikä varsinkaan heidän äitejään. Kyllä Markkukin kai alkuun kuvitteli nuorta vaimoaan rakastavansa, vaikka monta kertaa tunsi mustasukkaisuuden piston sisällään katsellessaan punaposkisen Sirkan viatonta ilottelua kylillä. Avioliitto oli kuitenkin solmittu, ja Markku ajatteli pitävänsä perheestään huolen. Siitä, millaisin ottein hän sen sitten teki, voidaan olla montaakin mieltä.

Sirkka oli ison talon ainoa tyttö eikä hän halunnut lähteä kotoaan mihinkään. Niinpä Markku muutti kotivävyksi anopin ja apen talouteen. Riuskana miehenä hän teki metsä- ja muitakin töitä, joita sattui olemaan tarjolla. Lisäksi hän autteli appeaan talon muissa töissä. Aikanaan olisi talon isännyys langennut kuin luonnostaan Markulle, mutta kohtalo kuljetti häntä toiseen suuntaan…