Ja väärinhän mää tälläki kertaa luulin. Ei menny montakaan päivää, ku taas kiiteltiin postauksessa sivun avaajia, joita oli ny käyny ennätysmäärät. Plokisti iloihti suureen ääneen siitä, että postauksen aihe oli kiinnostanu niin monia, melekeen tuhatta kävijää.

Mua alako entistä enemmän kiinnostaa, mitä tämän plokistin pääkopassa oikeen liikkuu. Mikä mahti maalimassa pakottaa kerta toisesa perään valehtelemaan kävijälukuja ja vissiin vielä iteki uskomaan niihin. Emmää sitä väitä, etteikö plokisti nähäny nuo luvut tilastostaan. Aivan varmasti oli käyrä kohonnu komeisiin lukemiin, mutta kysymyshän oliki siitä, että ei noihin lukuihin pitäny uskoa ku kirveen silimään, saati niitä totuutena toitotella ympäriisä.

Mää en voinu olla tälläkään kertaa hilijaa. Yks syy siihen oli se, että plokisti oli monissa postauksissaan antanu ymmärtää olevasa uskovainen. Eikö ny ainaki julukijumalisten kuulus pysyä totuuvessa ja myöntää ja korijata virheesä? Niin mää olin aina kuvitellu. Totuuteen ja virheijen oikasuun ku pyrkii semmosetki, jotka ny ei muissa hommissaan niin hurskaita ja hyveellisiä oo, esimerkiks mää.

Aattelin taas vähä narisutella plokin ovensaranoita ja koota samalla tulisia hiiliä postaajan pään päälle. Lähetin tämmösen kommentin. Ku tiesin, miten eellisille oli käyny, kirijotin sen jo valamiiks vöördiin ja siirsin sen sitte sieltä kommenttilootaan.

Hei taas!

Vaikea on minun uskoa yllä olevan kirjoituksesi väittämää :"Minulle ei ole tärkeää kuinka monta, enkä tavoittele mitään tiettyjä lukuja."

Miksi se on minulle niin vaikeaa? Olenko kateellinen, näreissäni ja haluaisin itsekin blogiini tuommoisen määrän kävijöitä? Ei, siitä ei ole kyse. Vaikka totta kai on mukavaa, kun ihmiset lukevat postauksiani.

Se on vaikeaa siksi, että taas tänään postaat, kuinka monta lukijaa blogissasi on käynyt, ja saman olet tehnyt jo kaksi kertaa aiemmin. Ellei kävijämäärä ja sillä "kehuskelu" ole sinulle tärkeää, miksi sitten oikein erikseen postaat aina, kun uusi "ennätys" on tullut.

"Ovenkahvaa on käytetty blogissa eilen 902 kertaa! Uusi sataluku! Aikaisempi oli 880!"

Ja edelleen uskottelet lukijoille, että nuo luvut pitävät paikkansa. Miksi niin teet, sitä en vähäisellä järjelläni kerta kaikkiaan voi käsittää! Olen aina kuvitellut, että uskovaisuus, rehellisyys ja avoimuus kulkevat käsi kädessä. Ehkä minun on pikkuhiljaa avattava siniset silmäni tämänkin kuvitelman suhteen.

Itse olen postannut jo vuosia. Vielä kertaakaan ei minun ole tarvinnut lukijoilleni mainita, montako kävijää blogissani on ollut, saati että suurentelisin kävijämääriä tieten tahtoen. Myös kaikessa muussa toiminnassani pyrin aina rehellisyyteen ja korjaan virheet, jotka huomaan tai joista minulle huomautetaan. Rehellinen siis olen, vaikka monta muuta vikaa ja puutetta minussa kylläkin on.

Sinulla tuntuu olevan tarve kertoa, kuinka paljon postauksia luetaan jopa lukuja suurennellen. Toki sinulla on siihen oikeus ja mahdollisuus. Ethän edes julkaise kommentteja, joissa asia kyseenalaistetaan. Asia jää siis sinun ja meidän kommentoijien väliseksi asiaksi. Sivulliset eivät sitä tiedä, koska silloinkin, kun jotakin asiasta postauksessasi mainitset, jätät kommentin kaikken oleellisimmat kohdat  käsittelemättä. Sillä tavalla voi tietenkin säilyttää kasvonsa, jos omatunto siihen suostuu. Sinulla näyttää suostuvan.

Tänään en ole postannut vielä lainkaan. Siitä usein seuraa se, että kävijöitäkään ei ole. Tarkan ja luotettavan tilastoni mukaan vain yksi (1) uskollinen lukija on avannut blogini tänään. Mutta ei syytä murheeseen! Näyttäähän Vuodatuksen "tilasto", että kävijöitä kuitenkin on ollut yli viisikymmentä. Kaikki siis hyvin, vai mitä :))))

Nyt ei tarvinnu vastausta ootella pitkiä aikoja. Jo samana päivänä tai viimestään seuraavana oli tämmönen postaus:

Olen tehnyt päätöksen, että poistan kommentoitimahdollisuuden blogistani ja se on nyt toteutettu. Jokainen voi käydä luettuaan keskustelua lähinnä oman itsensä kanssa. Blogini on tarkoitettu päiväkirjakseni ja siinä sivussa iloksi lukijoille. Vuodatellaan!”

Ei sanaakaan mun kommentista eikä mistään muustakaan itelle epämielusasta. Oma päätös vaan yks kaks, että kommentointi ei ny enää oo mahollista. Kukaan muu ei varmaan osannu aatella asiasta sen enempää paitsi mää. Mutta määhän olin vaan yks surkea ja mitätön kommentoija, joka uskalsi kyseenalastaa hurskaan plokistin rehellisyyven ja avoimuuven. Musta ei niin väliä ollu.

Tarkottihan kommentointimahollisuuven poistaminen sitäki, ettei plokisti enää halunnu saaha semmosia kommenttia, joita mää laittelin. Muunlaiset ois tietysti ollu tervetulleita. Ei sekään, ettei kommettia julukassu, poistanu sitä tosiasiaa, että kommentissa sanotut asiat oli totta, ja että plokisti meleko varmasti tunsi jonkinsortin piikin lihassaan. Piikki pisti ilikeästi, kiersi ja kaihersi, vaikkei siitä muut tienneetkään. 

Joo, tämmösiä plokistia on olemassa, uskokaa pois. Ny ku kukaan ei enää voi kommentoija postauksia mitenkään, saa plokisti olla omassa plokissaan ku sika rukiissa. Vaikka ainahan omassa plokissaan saa niin olla. Mutta ny hää voi valehella ja kertoilla mitä lystää ihan vapaasti. Ees mää en pääse kääntämään puukkoa haavassa. Ulukokuori säilyy hurskaana, hartaana ja ulukokullattuna, niin ku hää sen haluaaki säilyvän. Ja sama peli jatkuu!

”Tänään (päivämäärä poistettu) meni ensimmäisen kerran rikki tuhannen avauksen luku!” 

”Muuten, teitä alkaa olla jo useampi, jotka käytte lukaisemassa mitä (paikkakunta poistettu) kuuluu! Eilen Blogissa oli kävijöitä 1426! Kesäihmisillä on aikaa, viimeiset käyvät lukaisemassa blogin yöllä. Sitä se valo teetättää!! Nautitaan kesäöistä - ja päivistä! ILOLLA!”