Suden työmatka suuntautui Pohjois-Afrikkaan. Sen alueen maista oli Punahilkka vieraillut aiemmin vain Marokossa ja Egyptissä. Marokon matkasta taisi olla aikaa hyvinkin 30 vuotta. Silloin oli Punahilkka ollut vielä nuori hilkka ja matkustanut yksin. Monenlaisia, niin mukavia kuin vähemmän mukaviakin muistoja palautuu nyt Punahilkan mieleen, kun hän tuota matkaa muistelee. Taisi sielläkin jonkinlaisia susisuhteita tulla solmittua, mutta ne eivät Punahilkan elämään ole kovin kummoista jälkeä jättäneet.

Faaraoitten maahan Punahilkka matkusti vain joitakin vuosia sitten. Sinne hän aina oli halunnut mennä ja oli kerran jo lähtemässäkin, mutta sitten astui aviosusi kuvioihin mukaan, ja matka jäi sillä kertaa tekemättä. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin hän sen kuitenkin teki yhdessä aviosutensa ja tyttärensä kanssa. Sattui silläkin matkalla yhtä jos toista ja mukavat muistot siitä enimmäkseen jäi. Silloin ei Punahilkka juurikaan muita susia vilkuillut, olihan hän naitu hilkka. Mitä nyt vähän  nuorten egyptiläissusien kanssa flirttaili.

Suden matkakohteena ei kuitenkaan ollut kumpikaan noista maista, vaan niiden naapurimaa. Maassa oli jo vuosikymmeniä ollut poliittisesti levotonta, niin kuin tuon alueen maissa tapaa olla. Punahilkalla ei ollut tarkkaa käsitystä siitä, millaisia Suden työtehtävät paikan päällä tulisivat olemaan, mutta ilmeisesti neuvotteluja, kahdenkeskisiä tapaamisia, edustamista ja vierailuja. Jonkinlainen rooli Suden seuralaisena tulisi siis Punahilkallakin mitä ilmeisimmin olemaan.

Susi kuitenkin rauhoitteli, että enimmäkseen saisi Punahilkka vain lomailla ja nauttia. Jos nyt yksillä illallisilla Suden daamina olisi, niin siinä varmaan kaikki. Sen verran sentään varoitteli, että minihameet ja tiukat puserot voisi Punahilkka suosiolla jättää matkatavaroistaan pois. Nyt matkustettiin islaminuskoiseen Arabimaahan, jossa pukeutumissäännöt olivat tiukat ja rangaistukset niiden rikkomisesta ankarat. Kai Punahilkka ymmärsi, että ohjeet oli otettava vakavissaan.

Tietysti Punahilkka ymmärsi. Ei hän halunnut saattaa sen paremmin itseään kuin Suttakaan epämiellyttäviin tilanteisiin rikkomalla ehdoin tahdoin jotakin kirjoitettua tai kirjoittamatonta sääntöä. Kotimaassa sen vielä olisi saattanut kapinahengessä tehdäkin, mutta ajatus kuulusteluista tai peräti vangitsemisesta jossakin täysin vieraassa ympäristössä ja kulttuurissa, jossa hilkkoja ei juuri minään pidetty, ei houkutellut Punahilkkaa kapinoimista edes ajattelemaan. Hän päätti olla kiltti ja kuuliainen hilkka, jättää kaikenlaisen ärsyttämishalunsa kotimaahan ja elellä maassa maan tavalla.

Saahan sitä suunnitella ja päättää. Eri asia on, kuinka hyvin suunnitelmat ja päätökset toteutuvat. Mikä siinä olikaan, että Punahilkka aina onnistui sotkemaan itsensä ties millaisiin liemiin. Usein ne olivat loppujen lopuksi varsin harmittomia ja ainoastaan naurattivat kovasti jälkeenpäin. Mutta toisinaan oli tosi kysymyksessä. Miten mahtoi käydä tällä kertaa?