Tähän päätökseen sai mies tyytyä tai olla tyytymättä. Tyytyä taisi, kun ilmoitti sitten, että ajelee hotelliin ja ottaa seuraavana päivänä minuun yhteyttä tiedustellakseen, missä mallissa afäärini olivat. Hotellista hänen olisi kirjauduttava ulos joka tapauksessa kahteentoista mennessä. Missä hän sitten odotteluajan viettäisi, se jäisi nähtäväksi.

Minä en ottanut enää kantaa miehen pohdintoihin, sillä ajatukseni askartelivat jo huomisessa päivässä ja sen tapahtumissa. Illaksi suunniteltu kesäteatterireissukin toteutui, ja aamussa oltiin ennen kuin huomasinkaan. En muista, vieläkö viestittelimme venemiehen kanssa iltamissa, mutta mahdollista se tietenkin oli. Ainakin minä elin jännittyneissä odotuksen tunnelmissa ja luulen, että niin eli mieskin. Mitä huominen meille tarjoaisi, sen tiesi ainoastaan rouva Fortuna.

Olimme sopineet tapaavamme miehen veneellä noin kymmenen aikaan aamupäivällä. Koska minulla matkaa oli lähes sata kilometriä, oli tien päälle laittauduttava ajoissa. Mies oli esittänyt toiveen, etten käyttäisi paljon meikkiä. Se toive oli helppo toteuttaa, sillä vahva meikki ei koskaan ole ollut ”tuotemerkkini”. Aivan ilman meikkiä en kuitenkaan lähtenyt matkaan. Kyllä sentään hiukan kulmakynää ja huulipuikkoa oli käytettävä. Mutta tuo miehen toive, jonka jonkun toisen miehen lausumana olisin saattanut taas tulkita määräilyksi, oli minusta nyt merkki siitä, että miehessä oli kuin olikin jotain sellaista, joka vetosi minuun.

Kesäinen aamu oli kauneimmillaan, kun ajelin kohti tapaamispaikkaamme. En ollut ennen käynyt siellä, ajanut vain joitakin kertoja ohitse. Muistan selvästi, miten jännittynyt olin. Hiukan jännitti se, osaisinko perille, vaikka lopun perin tiesin kyllä osaavani. Enemmän kuitenkin jännitti itse tapaaminen. Olin lähes varma, mitä välillämme tapahtuisi, vaikka tietysti olimme etukäteen keskustelleet siitäkin, että toisinkin saattaisi käydä.

Minä ainakaan en ollut nähnyt miehen kuvaa, mutta sitä en muista aivan varmasti, olinko lähettänyt oman kuvani miehelle. Luultavasti olin, sillä siihen aikaan minulla oli deittisivuston profiilissani oikein kuva-albumi, jonka avaimen annoin harvoille ja valituille. Tämä mies, jos kuka, kuului heihin. Siitä ei ollut epäilyksen häivääkään.