Postausviikko alkoi vedellä viimeisiään. Vielä sen lopuksi latasi TiHe kuva-arvuuttelun näkyville saatesanoin, että viikonlopun vietto sujuisi mukavasti sitä pähkäillessä ja antamalla mielikuvittelulle vallan. Kuvissa olevista esineistä olisi nyt pitänyt osata tunnistaa, mitä ne oikein olivat. Esillepanossa oli nähty vaivaa, sillä esineet oli kuvattu, mikäli Kärpänen yhtään kangaslaatuja tuntee, oikein pellavaisen pöytäliinan päälle aseteltuina.

VRK oli heti valppaana aivan kuin olisi jo jalka ovenraossa ja sormet näppäimistöllä odotellut tämän kaltaista kyselyä. Kommentista saattoi aistia, että nyt oltiin VRK: n omimmalla maaperällä. Tämän hän tiesi ja aikoi tietonsa myös kertoa, ennen kuin kukaan muu ehtisi omine arvailuineen sotkeemaan hyviä senssejä. Ties vaikka voitto kolahtaisi kotiin (Kärpäsen huom!). Sen verran täytyi kuitenkin jättää pelivaraa, että kaksi eri vaihtoehtoa oli tuupattava esille ensimmäisen kuvan kohdalla, mutta toinen oli selvää pässinlihaa, ”yks selitteisesti”!

Hyvä olikin, että VRK oli ollut nopea, sillä pahin kilpailija, mitä nopeuteen, innokkuuteen ja tietojensa esittämishalukkuuteen tulee, seurasi heti kannoilla. Ensimmäisen kuvan esineestä oli hän hiukan samaa mieltä kuin VRK, mutta toinen ei auennut, ennen kuin surffaili hiukan tietoa hakien. Kyllä, VRK oli ollut oikeassa. Suussa pidettävä, ilmeisesti tupakkaa jollain tavoin vaarattomampi ja ympäristölle miellyttävämpi (Kärpäsen huom!) vehje oli kyseessä.

Nyt oli jo kaksi kommentoijaa tiennyt tai arvannut oikein toisen kuvan esineen. Tässä kohden täytyy tietysti kysyä, voidaanko UPK: n ”tietoa” pitää juuri minkään arvoisena. Sehän oli hankittu pahamaineisen ja joissakin piireissä lähes pannaan julistetun Googlen avulla, vaikka olikin aivan oikea. No, kommentoijien keskinäiset kissanhännänvedot eivät Kärpäselle kuulu palaneen puupennin vertaa, vaikka niistä joskus on mukava omia pikkuhuomioitaan kirjoitellakin, joten kukin ratkaiskoon tämän dilemman itsetykönään.

Myös PA kiinnostui kuvista. Hän näki ylemmässä kuvassa ilmiselvän siimahäntien pyydyksen, ja alemmassa oli kuva kynästä, jollaisia esimerkiksi luennoitsijat käyttivät yrittäessään kiinnittää tarkkaamattomien seminaarilaisten huomion johonkin luentonsa muka tärkeään kohtaan osoittelemalla sitä valopisteellä (Kärpäsen huom!).

VRK palasi kärppänä paikalle. Täytyihän tuollainen tietämättömyys korjata mitä pikimmin. Valitettavasti vain sotki VRK jälleen asioita pahemman kerran, sillä ei hän näköjään ollut vieläkään oppinut, ettei kaikki ole kultaa, mikä kiiltää, eikä sitäkään, että hienoilla termeille kikkailu hataraan muistitietoon luottaen faktoja tarkistamatta saattoi joskus karauttaa laivan kiville pahemman kerran.

Aivan oikeita termejä ei käyttänyt PA: kaan, mutta hänen selityksestään sentään ymmärsi, mitä hän tarkoitti. PA puhui ”valokynästä”, mutta tuosta vihatusta Wikipediasta löytää Kärpänen ”valokynä” -termille aivan toisenlaisen selityksen. Sen voivat kiinnostuneet lukaista alta. Ne, jotka paremmin tai oikeammin ovat asian ymmärtävinään tai peräti tietävinään, voivat hypätä tuon kohdan yli tai sitten esittää asiasta oman versionsa.  

Valokynä oli ensimmäinen varsinainen tietokoneiden osoitinlaite (esiasteensa valopistoolin jälkeen, joka kehitettiin 1930-luvulla).[1] Valokynä sisälsi valoherkän anturin ja kynä toimi CRT-monitorin pinnalla. Liikutettaessa valokynää kuvanäytön päällä tietokone pystyi lukemaan valokynän sijainnin sen perusteella millä hetkellä valokynän kohdalla oleva kuvaruudunpiste kirkastui.[2]

Historia

Vuonna 1956 kehitettyyn MIT:n TX-0-tietokoneeseen kuului ensimmäisen kerran valokynä. Valopistooliin verrattuna kynä oli paljon tarkempi, näinpä TX-0:n seuraajalle TX-2:lle tehtiin vuonna 1963 edistyksellinen Sketchpad -niminen CAD-ohjelma, jolla pystyi piirtämään ja muokkaamaan eri kuvioita suoraan näyttöä osoittamalla.[1]   (Lähde: Wikipedia)

Google-haun avulla löytyi valokynälle toinenkin käyttötarkoitus. Sitä käytetään kosmetiikassa peittämään ihon kauneusvirheitä. Sivustoja selaamalla tuli Kärpäselle vähintäänkin sellainen tunne, että jokaisen itseään kunnioittavan naisihmisen pitäisi mokomaa kynää laukussaan kantaa ja sillä itseään siloitella useita kertoja päivässä. Hah, tuumaa siihen ihan tarpeeksi sileäposkinen Kärpänen ja lehahtaa takaisin VRK: n kommenttiin.

Kommentin tarkoitus oli ilmeisesti kiinnittää niin PA: n kuin lukijoidenkin huomio siihen, että tuollaisissa PA: n tarkoittamissa kynissä oli yleensä klipsi taskuun laittoa varten, ja että ne saatiin päälle ja pois päältä kiertämällä. Kuvan esineessä ei sellaisia kai ollut. Tähän asti kaikki meni hyvin. Noin varmaan asia jokaisen, myös Kärpäsen, mielestä on. Mutta ei malttanut VRK lopettaa tähän. Vielä piti päästä näyttämään, että täällä on kierretty muutakin kuin tahkoa tai po. kynää. Hän lätkäisi sulkuihin hienon termin, joka varmasti sulkisi tietämättömien suut, ja toisi taas pisteet kotiin.

Niin se tekikin, usean kuukauden ajan. Vaan toisinpa kävi, kun Kärpänen kuukausien kuluttua pisti kärsänsä tähän postaukseen ja näihin kommentteihin. Sehän on tunnetusti sellainen verkkosilmien pyörittäjä (vrt. Punahilkka, joka harrastaa verkkosukkia, Kärpäsen huom!), ettei paremmasta väliä. Eikös tuon onnettoman siivekkään karvaiseen päähän pällähtänyt tutkia asiaa vähän tarkemmin, sillä tunnettu tosiasia on myös se, että Kärpänen harvoin, jos koskaan nielee mitään pureksimatta sitä ensin kunnolla.

Kaksiosainen termi, jota VRK käytti, oli Kärpäselle uppo-outo. Vain sen jälkimmäisestä osasta oli Kärpänen joskus kuullut puhuttavan erinäisissä yhteyksissä, jotka olivat kyllä vallan muita kuin VRK: n mainitsema kynä. Asiaa piti siis tutkia, sillä saattoihan olla, että myös kynäteollisuus hyödynsi hienoa tekniikkaa. Joten ei muuta kuin hiiri kauniiseen käteen, vai pitäisikö sanoa hoikan säären mutkaan, sitten googleen ja hakuruutuun mainittu sana.

Jo alkoi tietoa löytyä. Sitä oli monta sivullista eikä Kärpänen jaksanut eikä viitsinyt kaikkia aukoa, ei edes pientä osaa, saati niillä olevia artikkeleita tutkia. Mutta sen verran nyt kuitenkin, että itse ymmärsi, mitä tarkoitettiin. Tällaista se sai selville.

VRK: n mainitsemaa hienoa termiä käytetään useissakin yhteyksissä ja eri aloilla. Useimmat Kärpäsen löytämät artikkelit olivat lääketieteellisiä, ja niissä kerrottiin mainitun tekniikan käytöstä mm. erilaisissa leikkauksissa. Onhan jokainen varmaan kuullut kerrottavan vaikkapa silmän kaihileikkauksesta, joka tapahtuu juuri tätä tekniikkaa hyödyntäen. Myös ihokarvojen poistoon tekniikka soveltuu mainiosti, ja hampaitakin sillä hoidetaan.

Lääketieteen lisäksi tekniikkaa hyödynnetään monissa optisissa laitteissa, hitsauksessa, tulostimissa, videotekniikassa lähinnä videoiden siirrossa jne. Ainoat sivut, jotka heikosti saattaisi liittää kynään, vaikka niissäkään ei puhuta kynästä vaan osoittimesta, ovat eräs keskustelupalsta, jolla keskustellaan ko. osoittimien tehoista, sekä ulkomainen verkkokauppasivu, jossa termi esiintyy airsoft-aseen yhteydessä, ja josta mainitun lelun saa tilata 30 taalan hintaan.

Tällaista Kärpänen siis sai selville sivuilla liihotellessaan ja niiden yllä laajoja kaarroksia tehdessään. Pikkuisen taisi olla kyse eri kaliiberin asioista kuin kynästä, jonka päähän syttyi valo, kun sitä kiersi myötäpäivään ja taas sammui, kun kiersi toiseen suuntaan, ja jolla valolla sitten saattoi osoittaa tarkoittamaansa kohtaa vaikkapa videotykin valkokankaalle heijastamasta näkymästä (Kärpäsen huom!).

Mutta tämähän on sitä typerää pilkun nysväämistä, jossa Kärpänen on oikein yliveto. Naurettavaa ja lapsellista sellainen on. Takertua nyt tuollaisiin pikkuseikkoihin. Osoittava kynä tai leikkaava säde: sama asia pääpiirteissään. Ja jos ei ole, niin mitä siitäkään? Pääasia, että kuulostaa hienolta ja tietäväiseltä.