Nyt oli Punahilkan vuoro hiukan sulatella lukemaansa. Ensin hän kyllä ajatteli saman tien antaa tulla suunsa puhtaaksi, kuten varmasti olisi tehnytkin joskus nuorempana. Ikä ja elämänkokemus olivat kuitenkin tuoneet se verran malttia, että Punahilkka päätti harkita, miten sanomisensa esittäisi. Sillä purematta ei hän aikonut niellä kaikkea lukemaansa.
 
Suden vuodatuksesta saattoi päätellä, että kovin hyvää kuvaa ei Punahilkka ollut kyennyt itsestään Sudelle antamaan. Ei hän kyllä siihen ollut pyrkinytkään. Olipahan ollut vain oma itsensä, se Punahilkka, joka muulloinkin oli yrittämättäkään jotain muuta esittää. Jos ei hän tällaisena Sudelle kelpaisi, niin se oli sitten vain vähän valivali ja voivoi!
 
Jos puheitaan ja mielipiteitään piti toisen seurassa ruveta valikoimaan ja varomaan, oltiin kyllä pahasti polulta syrjässä. Tai jos ulkoista olemustaan oli toisen vaatimuksesta muutettava, taidettiin olla jo kokonaan hakoteillä. Punahilkan käsityksen mukaan oli muutoksen ja halun ja tarpeen siihen aina lähdettävä muuttujasta itsestään. Muuten haukuttiin väärää puuta.
 
Ainakin Punahilkka oli omassa elämässään saanut enemmän kuin tarpeekseen tällaisessa muutosmyllyssä olosta. Hyvin useinhan, ellei aina, se meni niin, että toinen osapuoli ei nähnyt itsessään mitään muuttumisen aihetta, kun taas toista yritettiin muovata mahdollisimman paljon omia toiveita vastaavaksi. Siunattuna yli kahdenkymmenen vuoden omakohtaisella kokemuksella ja tietämyksellä asiasta ei Punahilkalla ollut pienintäkään halua moiseen ryhtyä. Hän ei vaatisi yhtäkään sutta muuttumaan mieleisekseen, mutta ei kyllä häntäkään alettaisi enää kouluttaa!
 
Varmasti löytyisi maailmasta vielä susia, jotka Punahilkan tällaisena hyväksyisivät, jopa pitäisivät hänen ominaisuuksistaan ja oikuistaankin. Yhtä varmasti oli olemassa myös susia, joita Punahilkka saattaisi silittää myötäsukaan tarvitsematta koko ajan tuntea kuin taistelutantereella olevansa.
 
Toki Sudella oli oikeus mielipiteisiinsä ja niiden esittämiseen, ja Punahilkasta oli oikeastaan vain hyvä, että kovin lauhkealta vaikuttaneesta Sudesta sai edes jotain irti. Jos Suden esittämät arviot, mielipiteet ja käsitykset Punahilkasta eivät Punahilkkaa miellyttäneet, niin se ei totta tosiaan ollut Suden vika. Punahilkka oli aina ollut sitä mieltä, että sen paremmin mielipiteet kuin tunteetkaan eivät olleet oikeita tai vääriä: ne vain olivat.

Susi oli siis saanut Punahilkasta tuollaisen käsityksen ja sillä hyvä. Kovin mairitteleva se ei Punahilkan kannalta ollut, mutta minkäs teet. Puolustautumaan ei Punahilkka aikonut käydä, mutta jotakin kuitenkin aikoi sanoa.

Hän aloitti sillä, että tuskinpa koskaan olisi nykyistä ammattiaan valinnut, jos esiintyminen ja esillä olo olisi hänelle jotenkin vaikeaa tai vastenmielistä. Suden mainitsema harrastus taas oli jo nuoruuden aikainen haave, jonka Punahilkka nyt vihdoin erottuaan oli voinut toteuttaa. Mitä taas tuli siihen, että Punahilkka pukeutui mielellään punaiseen väriin, joka aina oli ollut hänen lempivärinsä, niin hän ei voinut käsittää sitä, että Susi nyt luki viaksi hänelle senkin asian.

Edelleen yritti Punahilkka selventää niitä asioita, joita hän tällaiselta suhteelta odotti. Missään nimessä hän ei halunnut takertumista ja toisen jokaisen askelen vahtimista, niistä asioista hän oli edellisessä elämässään saanut liiankin kanssa.

Mutta hän piti tärkeänä sitä, että silloin kun tavattiin, voisi tapaaminen olla sellainen, että kumpikin osapuoli saisi siitä sitä voimaa ja energiaa, jonka avulla selviäisi arkipäivästä ja sen monista vaativista tehtävistä. Että ikään kuin voisi levätä toisen lähellä ja imeä itseensä toisen läsnäoloa, läheisyyttä, lämpöä, hyväksyntää ja huomioimista.

Kysymyksillään ei Punahilkka ollut halunnut luoda mitään kuulustelutunnelmaa, ja hän oli pahoillaan, jos Sudelle sellainen vaikutelma oli syntynyt. Mutta ilman kysymyksiä ei ollut myöskään vastauksia, ja Punahilkalle oli tärkeää saada aikaan keskustelua muustakin kuin säästä tai öljyn maailmanmarkkinahinnasta, joista toki niistäkin voitiin välillä keskustella.

Näin Punahilkka kirjoitti ja jäi odottelemaan, vieläkö Susi hänelle jotakin vastaisi.