Päivä, jona kotiin piti lähdettämän, oli maanantai. Jo aamulla aikaisin, kun minareeteista alkoivat ensimmäiset yksitoikkoiset rukouskutsut ilmoille kajahdella, raotteli Punahilkka vielä unihiekkaa täynnä olevia silmiään ja venytteli paljosta liikkumisesta ja kukaties jostain muustakin kipeytyneitä jäseniään. Olo oli, kuten matkustuspäivinä yleensäkin, hiukan jännittynyt, mutta mieli oli valoisa, ja uusien susipolkuseikkailujen mahdollisuudet kangastelivat jo Punahilkan silmien edessä.

Seuralaissuden kanssa oli tilit tehty selviksi. Yhteinen, melko lyhyenläntä susipolku näytti kuljetun loppumetreille. Kotimaassa lentokentällä itkettäisiin vielä lähtöitkut, ja sitten asia olisi, toivon mukaan, sitä myöten selvä. Pahalla ei toista muistettaisi, sillä elämäähän tämä vain oli, ei mitään muuta.

Irokeesin kanssa ei ollut päätetty vielä mitään lopullista, mutta sellaista kutinaa Punahilkka sisikunnassaan tunsi, ettei nyt ainakaan vielä lentokentällä hyvästejä heitettäisi. Olihan edelleen käymättä yhteinen moottoripyöräretki, Lännen-Jukan Punahilkan kotipaikkakunnalla pitämä ”konsertti”, monenlaisia teatteriesityksiä kasapäin eikä kaikkein vähäisimpänä yhteisen geokätkön, ”Punahilkka specialin” perustaminen. Noissa sitä riittäisi puuhastelua vähintään seuraavaan kesään asti, ellei pitemmällekin. Ja uusia yhteisiä kiinnostuksen kohteita varmasti löytyisi, kunhan vielä vähän paremmin tutustuttaisiin.

Näin auvoisissa ja suorastaan ruusunpunaisissa mietteissä Punahilkka kömpi sängystä, suunnisti suihkuun ja aamupalalle ja aloitti sen jälkeen pakkaamisen. Sviittiä ei tarvitsisi luovuttaa hetkeäkään ennen lähtöä, mutta Punahilkka halusi vielä viettää lopun ajan irokeesin seurassa, joten aikaa ei ollut tuhlattavaksi.

Saatuaan sitten vähäiset tavaransa läjitettyä, suikkasi Punahilkka suuta vielä unten mailla olevalle seuralaissudelle, jätti pöydälle viestin, mihin oli lähtenyt ja kipitti portaita alas korkokengät kopisten. Irokeesi odotteli jo malttamattoman hotellin portilla, ja kiihkeitten tapaamisseremonioiden jälkeen, jotka seremoniat lemmenpari älysi nyt tehdä puitten suojassa pois uteliaitten silmistä, hyppäsivät he hevoskärryjen kyytiin ja sitten mentiin.