Keväällä ottaessaan vasta ensimmäisiä varovaisia askelia Susimetsän hämärillä ja vähän salaperäisillä poluilla löysi Punahilkka eräästä polunmutkasta mielenkiintoiselta vaikuttavan profiilin. Susi kertoi profiilissaan muun muassa olevansa vähän yli viisikymmentä vuotias, asuvansa melko lähellä Punahilkkaa ja arvostavansa lahjakkuutta, joka Punahilkallakin sattui olemaan.

Ainoa huono puoli noin äkkiseltään näytti olevan se, että Susi etsi huomattavasti nuorempaa seuraa. Tuolloin 52-vuotias Punahilkka oli tälle Sudelle auttamattoman vanha, jos profiilin vaatimuksia oli uskominen. Mutta Punahilkka ei profiileita kumarrellut, ei silloin eikä nyt, joten reippaasti vain meiliä bittiavaruuteen ja sitten odottamaan, josko saisi Suden kiinnostumaan.

Kas kummaa, kiinnostuihan Susi. Vastaus tuli hetimiten, ja koska oli viikonloppu, oli kummallakin mahdollisuus ja aikaa oleilla susipoluilla vähän pidempään. Punahilkka ei tietenkään jaksanut kirjoitella kovin pitkään, hän kun halusi asioitten etenevän ripeästi eikä ollut kiinnostunut pitkistä kirjeenvaihdoista, joita arveli nuoruudessaan käyneensä jo riittävästi.

Niinpä hän tökkäsi erään meilin loppuun puhelinnumeronsa. Susi voisi sitä käyttää tai olla käyttämättä. Jos puhelua ei kohta puoliin kuuluisi, katsoisi Punahilkka sen osoittavan, että tämä susi oli jahkailija ja liian varovainen Punahilkan seuralaiseksi.

Mutta ei tarvinnut Punahilkan odotella puhelua kovin pitkään. Siitä puhelusta alkoi taas yksi susipolku, josta tässä nyt kerrotaan.