En kiirehtinyt vastaamaan Jarkon arveluun ikäerostamme vielä mitään. Sen sijaan päivitin tarinaa, ja tällä kertaa päivitykseni sai tällaisen vastaanoton:

”S, kiitos,

ajattelet hyvin, kerrot hyvin, nautit suunnattomasti – entäs, jos sinä oletkin se A?

 J”

Tähän oletukseen kyllä sitten vastasin pitkällä pohdinnalla. Viestin lopussa käsittelin myös ikäkysymystä, jota Jarkko oli onnistunut arvioimaan hämmästyttävän oikein.

”Niin, J,
kyllähän Sinä jo kerran aiemminkin olit vaatettamassa, vai pitäisikö tässä nimenomaisessa tapauksessa sanoa, että olit riisumassa minua A:n rooliin. Silloin vastailin jotenkin siihen tapaan, että saamasi vaikutelma johtui ehkä siitä, että minä naisena osaan asettua naisen asemaan. Tiedän, miltä naisesta tuntuu ja mitä hän haluaa. Ja totta kai on niin, että kun minä tätä kuvittelen ja kirjoitan, käytän tietenkin omia ajatuksiani, toiveitani, mieltymyksiäni kirjoittelun pohjana. Luulenpa, että jos kaikki se, mistä kirjoitan, olisi minulle kovin vastenmielistä, niin silloin en kirjoittaisi niin kuin nyt kirjoitan, vaan sanavalintani olisivat toisenlaiset.

Mutta tietoisesti en ole A. Kirjoittaessani kuvittelen hänet aivan toisennäköiseksi kuin itse olen. Pakkohan se oikeastaan on tehdäkin niin, sillä tuskinpa Sinä haluaisit … … harvahapsista silmäpuolta, jonka jalkaproteesi klenkkaa jokaisessa käänteessä ja tekohampaat muljahtelevat suussa … … aikana. Ja on A tietysti myös luonteeltaan ja käyttäytymiseltään toisenlainen. Tarinassa H tai kuka tai mikä nyt sitten lieneekään on saanut hänet vapautumaan ja uteliaana hän nyt etenee .. ihmeellisessä maailmassa Sinun ja H:n opastamana. Oletko muuten pannut merkille, että H:lla on loppujen lopuksi melko pieni rooli koko tarinassa? "Hän on vain statisti. A ja Sinä olette päähenkilöt."

Se on totta myös, että nautin suunnattomasti kuvitellessani ja kirjoittaessani Sinun, A:n ja H:n yhteisistä … sessioista, sitä en edes yritä kieltää. Kun aina välillä kyselen, haluatko, että vielä jatkan, odotan aina sydän kylmänä Sinulta vastausta, jossa kohteliaasti, mutta päättäväisesti kerrot, että tämä riittää nyt.

Tällainenkin ajatus putkahti tässä mieleeni. Varsinkin tarinan alussa olin nimenomaan sivusta katsoja, kertoja, joka yritti asettua vuorollaan teidän jokaisen asemaan paremmalla tai huonommalla menestyksellä. Mutta tarinan edetessä on H, kuten jo sanoin, jäänyt aivan sivuosaan, ja Sinun ja A:n roolit ovat voimistuneet. Sinä ehkä osaisit nähdä minua paremmin, onko jompikumpi teistä voimistunut toista enemmän.

Minä en sitä näe, koska katselen niin läheltä. Ja mitä tutummaksi Sinä ja minä tulemme (vaikka edelleen sinnikkäästi väitänkin, että pelkän kirjoittelun perusteella ei toiseen voi kunnolla tutustua enkä minäkään vähällä anna periksi :)), sitä enemmän laitan kirjoituksiin tietysti itseäni. Koska Sinä olet ollut vastaanottavainen, olen minäkin uskaltanut "laittaa peliin kaiken, mitä minulla laittaa on", näinhän Sinulle jo kerran viestittelin.

Mutta palatakseni vielä tuohon kirjoittamalla tutustumiseen. Jätetään jo se aihe tai ei ainakaan väitellä siitä enää. Sinä saat pitää mielipiteesi ja näkemyksesi ja minä omani. Minusta on ainakin paljon mukavampaa kommunikoida sellaisen ihmisen kanssa, joka ei kaikesta ole samaa mieltä minun kanssani. Omat mielipiteenihän minä jo tiedän. En tarvitse niille enää vahvistusta muilta ihmisiltä.

Minäkin vielä palaan tuohon ikään. Kyllä minä Sinun ikäsi olen tiennyt alusta asti. Osaan yhdistellä asioita. Mutta se hämmästyttää, että Sinä niin tarkkanäköisesti osaat päätellä minun ikäni. Saanko kysyä, mihin perustat arviosi, joka osui aivan oikeaan, vaikka vielä tietysti pitää määritellä kumpaan suuntaan tuo kolmisen vuotta on?
S”