Orvokki nukkuu levottomasti ja herää aamulla hyvin aikaisin. Hän makaa hetken hiljaa paikoillaan kuunnellen, joko Markku on herännyt. Mutta kun makuuhuoneesta ei kuulu vielä minkäänlaisia ääniä, nousee Orvokki varovasti sohvalta ja pujahtaa keittiöön. Hän keittää kahvia ja siinä sitä nauttiessaan miettii samalla, miten tulevaisuus tästä eteenpäin järjestyy. Samanlaisena kuin tähän asti ei se missään tapauksessa voi jatkua, sen Orvokki hyvin ymmärtää.

Yöllä valvoessaan ja epämukavalla sohvalla edestakaisin heittelehtiessään on Orvokki punninnut erilaisia vaihtoehtoja. Häitä Markun kanssa on suunniteltu tulevalle kesälle. Nyt Orvokista tuntuu mahdottomalta edes ajatella häitä. Olkoonpa Markun selitys laatikosta löytyneille tavaroille ja Sirkalle ja Eskolle mikä tahansa, se tulee auttamattomasti liian myöhään. Orvokki tuntee itsensä petetyksi. Hän on rakastunut Markkuun ja luottanut tähän kaikessa. Omasta elämästään ei hän ole salannut Markulta mitään. Vaikka mitäpä salaamista nuoren, viattoman tytön elämässä voisi ollakaan, sillä Markku on Orvokin ensimmäinen seurustelukumppani.

Markku ei ole Orvokkia kovinkaan monta vuotta vanhempi. Silti hän on ehtinyt olla jo kerran naimisissa ja lapsikin hänellä on. Orvokki ei voi käsittää, miksei Markku ole kertonut hänelle mitään aiemmasta avioliitostaan. Mitä salattavaa tai hävettävää siinä voi olla? Ja mihin se oikein päättyi? Se asia askarruttaa Orvokkia kaikista eniten.

Yöllä jos jonkinlaiset kauhukuvat ovat ahdistelleet Orvokkia. Milloin ovat Sirkka ja Esko kuolleet jossakin onnettomuudessa, milloin taas on Markun käsi riistänyt heiltä hengen. Entä jos he ovatkin edelleen elossa? Miksi heidän olemassaolonsa pitää siinä tapauksessa salata?

Ajatustensa ahdistamana Orvokki nousee kävelemään edestakaisin pienessä keittiössä. Hänestä alkaa tuntua, ettei hän halua kuulla totuutta, olkoon se mikä tahansa. Luottamus Markkuun on järkkynyt pahemman kerran. Miten sen enää voisi saada takaisin? Jos sulhanen salaa morsiameltaan aiemman avioliittonsa, tuskinpa tämä häikäilee jättäessään kertomatta monta muutakin asiaa, isompaa tai pienempää.

Yhtäkkiä Orvokki tekee päätöksensä. Hän etsii keittiön kaapista kynän ja paperia. Nopeasti hän kirjoittaa paperille lyhyen viestin Markulle. Sitten hän ottaa kihlasormuksen sormestaan ja asettaa sen kirjeen päälle pöydälle. Olohuoneessa Orvokki pukeutuu, vilkaisee vielä kerran taakseen ja poistuu sitten asunnosta vähin äänin. Yksi vaihe Orvokin nuoressa elämässä on tullut tiensä päähän…