Tuskin oli edellinen arvuuttelu saatu kunnialla loppuun, kun jo seuraavaa pukkasi päälle. Liekö letunkäryyttäjä innostunut voitostaan niin, että halusi välttämättä itsekin arvuutella muilla, mitä esille laitetut kuvat esittivät. Pienellä präntillä kuin vakuutuspapereissa ikään oli kyllä jossain alanurkassa selitetty, että tämä oli nyt varmasti vihoviimeinen tälle vuodelle. Suuri juhla kolkutteli jo ovella, ja sitä piti ryhtyä valmistelemaan laatikoita paistellen, huushollia siivoillen ja monilla muillakin tavoin. Kuka tietää, vaikka niitä maan mainioita lettujakin olisi joulupöydässä tarjolla (Kärpäsen huom!).

Kolme kuvaa oli arvattavana. Jotakin pyöreää niistä löytyisi, ainakin kahdesta, niin sanottiin. Väki kävi näiden vihjeiden perusteella innolla arvailemaan, VRK etunenässä. Yhden tiesi tai oli tietävinään hän varmasti, mutta kahta muuta täytyi vielä tuumailla, oli lopputulos. Tunnistettu vekotin oli VRK: n mielestä hoikkasäärisen hyönteisen jalkojenlämmittelypaikka. Ettei vain saataisi kohta kuulla surinoita, kun näin leutoja säitä oli jo pitempään pidellyt.

Surinoita oli kuullut lettuilijakin sisätiloissa, vaikkei sen tarkemmin paikkaa määritellytkään. Jopa pistinpiikillä varustettu iljetys oli puolipökerryksissä eksynyt avonaisen oven rakosesta sisälle. Mutta ei letunkäryyttelijä sentään verkkosilmille mitään lämmityslaitteita aikonut asentaa, ei sentään. Kuvassa näkyvä oli kuokkavieras, jolle kylläkin näkyi laitteen lämpö kummasti kelpaavan.

Kun ei arvailu oikein heti ensiminuuteilla ollut ottanut tulta, laittoi lettuilija vielä uuden, tällä kertaa sanallisen vihjeen esille. Tietylle aikavälille kaikki kolme sijoittuivat. Nyt oli kohta käsillä toinen ääripää. Mahtoiko lettuilijalla olla kiire jo niihin mainitsemiinsa juhlavalmisteluihin vai lettutaikinako oli turpoamassa, kun tuolla tavalla kansaa hätisteli arvaamaan. Vihjeen kylkeen oli kyllä liitetty lausahdus, että mitä pikemmin arvattaisiin, sen pikemmin päästäisiin asiallisten asioitten kimppuun.

Nyt on Kärpäsen suuria verkkosilmiään pyöritellen kyllä kysyttävä, mistä moinen vaatimattomuus oikein johtui? Tällaiset pikkukisathan olivat yhteisen kirjoitusareenan parasta antia. Oli se niin moneen kertaan jo saatu nähdä ja kokea, ja moni oli siitä oikein kommentissaan maininnut.

Oli jännittävää ja hauskaa ja ah, niin viihdyttävää yrittää arvailla, mitä postaaja oikein oli tarkoittanut epäselvillä kuvillaan tai sinne päin olevilla sanallisilla vihjeillään. Ja voi sitä, joka sitten julistettiin kisan voittajaksi! Rinta paisui salatusta ylpeydestä ja hyvästä mielestä, kun taas oli ollut nokkelampi ja ehkä vähän viisaampikin kuin nuo toiset.

Entä sitten postaaja itse? Kun sai kehuja mukavasta ja sopivasti harmaita aivosoluja liikkeelle laittavasta arvuuttelusta, sopi siinä kehutulvassa paistatella aina seuraavaan arvuutteluun asti. Ja kyllä sopi myös arvailijoita kehua toinen toistaan innovatiivisemmista, nokkelammista ja hauskemmista ehdotuksista, joita he täräyttivät ilmoille kuin parhaatkin keksijät ikään. Niin että eihän tämän parempia aiheita enää voinut ollakaan kuin nämä arvuuttelut. Johan sen kommettimääristäkin pystyi näkemään lähes otsallaan (Kärpäsen huom!).

Edellisen postauksen palkintopallille pääsemätön lähes oikein arvannut anonyymi ei näköjään ollut vetänyt palkokasvin siementä nenäänsä, vaikka olikin tullut niin kaltoin kohdelluksi. Sinnikkäästi hän yritti taas. Ensimmäinen kuva viittasi kasvimaailmaan, toinen hyönteismaailmaan ja kolmas hivelisi useimpien makuhermoja aivan tuota pikaa.

Lettuilija halusi kuitenkin tarkennusta ensimmäiseen, sillä ei hän noin ympäripyöreitä vastauksia voinut hyväksyä. Kakkosarvaus meni vitelikköön, mutta kolmosessa oltiin jo aivan huulella. Mikä siis?

AVK oli myös miettinyt asioita ihte tykönänsä. Nyt hän loihe lausumaan mietintänsä tulokset. Ykkönen oli kasvi, ei siitä mihinkään päässyt. Nimikin kasville löytyi jostain muistin kätköistä, mutta sitten AVK äkkäsi, että väri oli väärä. Kakkoskuvassa oli pappatunturin valonlähde, tarkasti oli ajettu matkakin mitattu. Toki saattoi kyseessä olla myös jonkin sortin lämmitin, jonka lämmössä oli mukava oleskella syyspimeiden saapuessa. Mutta kolmas, siinä oli myös useampia vaihtoehtoja. Silti se oli kirkastunut AVK: lle kaikkein selvimmin. Kyseessä saattoi olla joko sieni tai sitten erään eläimen etupää. Niin sitä pitää! Rohkeasti vaan kommentit ilmoille, vaikka sitten etu- ja takapäät sekoittaen!

Nyt täytyi letunkäryyttäjän pahoitellen todeta, että ihan pikkasen oli AVK nyt joron jäljillä. Ei ollut tässä kyseessä siniviolettikukkainen kaunis kasvi, ei myöskään minkään kulkupelin osa tai valaisinlaite, ja kaikista viimeisenä sieni tai vaaleanpunaisen kaunottaren tonkimisväline. Kasvin löysi kasvamasta kasvimaalta, ”valaisin” ei liittynyt oikeastaan syksyyn ja kolmas, no, se nyt oli mitä oli!