Vai niin olivat Pekan asiat? Rakkautta ja uuden ihmissuhteen tuomaa huumaako olivatkin olleet kaikki vaikeudet ja pienet laiminlyönnit, joita pitkin syksyä oli esiintynyt. Nyt kun esimies tiesi asioitten oikean laidan, hän kyllä ymmärsi Pekkaa oikein hyvin.

Olisihan Pekka voinut asian aiemminkin kertoa. Vai oliko hän halunnut pitää sen salassa niin kauan, että se varmasti olisi totta. Hyvin oli Pekka siinä tapauksessa onnistunut. Kukaan työpaikalla ei olisi voinut kuvitellakaan, että rakkaudesta oli kyse. Rakkaudessa pettymistä oli kyllä pohdittu, mutta että kihlaus!

Esimies nousi tuolistaan ja tuli Pekkaa onnittelemaan. Totta kai Pekka voisi jättää koulutusviikonlopun väliin, kun noin tärkeästä asiasta oli kyse. Ja palkan Pekka saisi ilman muuta, vaikka poissa olisikin. Olkoon se sitten vaikka työpaikan kihlajaislahja Pekalle.

Jos vastaavia koulutuksia ilmenisi myöhemmin, katsottaisiin tilanne uudestaan. Pekka nyt kuitenkin oli vanha ja kokenut työntekijä. Mitä koulutusta hän oikeastaan enää edes tarvitsi. Kun hän saisi henkilökohtaiset asiansa järjestykseen, alkaisi työkin varmasti taas sujua entiseen malliin.

Huojentuneena Pekka poistui esimiehen huoneesta. Nyt hän voisi hyvillä mielin lähteä Liisaa tapaamaan. Pieni mutka matkassa oli ainoastaan se, että Liisa ei tiennyt Pekan kosinta-aikeista yhtään mitään. Ellei kihlausta tulisikaan, miten Pekka selittäisi asian työpaikalla.

No, peruna kerrallaan, ajatteli hän sitten. Tulevaa tautia ei kannattanut sairastaa. Kyllä hän varmasti jotakin keksisi. Nytkin oli esimies uskonut kihlausasiaan oikopäätä. Ja kukapa sitä vielä pystyi sanomaan, ettei Pekka muutaman päivän kuluttua kuljeskelisi työpaikallaan uusi, kiiltelevä kultasormus nimettömässään. Ei siis kannattanut nuolaista, ennen kuin tipahtaisi…