Kuolleen kuukauden viimeisen viikon aloitti lähes kielitieteellinen kysely. Kyselijänä oli MaKo, joka viime aikoina oli kummasti aktivoitunut kyselysaralla. Vasta edellisviikolla oli hän kysellyt lintukotolaisten kuulumisia ja nyt jo taas uudet kiinnostuksen kohteet mielessään avasi hän viikon postauksellaan. Tällä kertaa hän tahtoi tietää, mitä eräs suomenkielen usein käytetty sana itse kullekin merkitsi ja tarkoitti.

Ensimmäisenä tämän kielitieteellisen pulman kimppuun ehätti kommentoija, joka tähän mennessä oli kommentoinut harvakseltaan. Kärpänen on kuitenkin muistavinaan, että juuri tämä jäsen kärsi alkuvuonna monista tietotekniikkaan liittyvistä ongelmista, ja silloin olisi Kärpänen antanut hänelle tunnisteen TKO (tietokoneongelmainen). Vaikka ongelmat ilmeisesti olivat nyt loppuneet tai apua niihin haettiin muualta, käytettäköön hänestä edelleen tuota samaa tunnistetta.

TKO: lle sana tarkoitti lähinnä nopeaa toimintaa ja nopeutta yleensä. Samoilla linjoilla oli myös RR, mutta hän lisäsi kommenttiinsa toisenkin merkityksen. Joskus sana tarkoitti myös hauskaa ja miksei myös äkkäävää. PUPK keksi sanalle vielä uusia merkityksiä jo mainittujen lisäksi. Jossain päin Suomea saattoi sana tarkoittaa myös outoa ja omituista, lisäsi hän vielä, ja VV tunnisti oitis viimeisen ehdotuksen. Hän oli kotoisin juuri noilta seuduilta. Mutta kyllä sanalla oli sielläkin päin myös nopeutta tarkoittava merkitys.

IVK ei ollut omituisuuden kannalla, päinvastoin ja sai tukea VL: ltä. PUPK palasi toistamaan jo aiemmin sanomansa. Sana tuossa ”erikoinen, omituinen” merkityksessä oli tuttu hänelle muista yhteyksistä, ei omasta murreperimästä. Myös AVK ja KHÄ olivat näiden merkitysten kannalla.

Mako, joka kuunteli Lounatuulen laulua, piti taas merkitystä ”erikoinen, omituinen” itselleen tutumpana. Hän antoi monta esimerkkiäkin sanan käyttötavoista juuri tuossa merkityksessä. PPHH taas kommentoi lainaten erästä sananlaskua. Se innoitti TKO: n kehittelemään ajatusta eteenpäin. Ja tietenkin PUPK: n piti siihenkin jotain sanoa. Kuinkas muutenkaan! Muita kommentoijia ei asia enää näyttänyt kiinnostavan, joten tuo PUPK: n lausahdus jäi tällä erää viimeiseksi kommentiksi tähän kyselyyn.

Vasta useamman päivän päästä saatiin lukea seuraava postaus. IVK: n sukuun oli saatu uusi jäsen, ja siitä hän nyt kertoi muillekin. Asia oli oikea ilouutinen kaiken murheen ja surun keskelle ja jälkeen, ja miksei olisi ollut. Muutkin tervehtivät uutista iloisina ja onnittelivat kuka runon sanoin, kuka muin toivotuksin. Tällä kertaa oli muutama kaksilahkeinenkin uskaltanut avata sanaisen onnitteluarkkunsa. Nythän iloittiin, joten siihen sopi kaikkien yhtyä.

Seuraavana päivänä saatiin lukea, että HHPK oli vihdoin keksinyt aiheen, josta esittää arvaustehtävä lintukotolaisille. Älynväläys oli lähes salaman lailla iskenyt HHPK: n tajuntaan eilisellä kauppareissulla leipä- ja jauhohyllyjen välissä raahustaessa (Kärpäsen huom!). Nyt kaikki arvailemaan, mikä mahtoi olla se tuote, joka kilohinnaltaan oli kaikkein kallein elintarvike?

Kovin monia ei arvailu tainnut kiinnostaa, sillä postaukseen tuli vaivaiset seitsemän kommenttia, niistäkin kolme arvuuttelijalta itseltään. KHÄ avasi pelin räväyttämällä heti oikean vastauksen, vaikka hiukan epäröiden. Ko mauste oli se kuuluisa joulupullan värinantaja (Kärpäsen huom!), joten olisiko KHÄ: n yleisellä joulumyönteisyydellä ollut jotakin tekemistä tietämisen kanssa.

Seuraavana aamuna yritti TKO vielä ehdottaa erästä ulkomaista vihannesta kalleimmaksi. Hän ei kylläkään edes itse muistanut tuotteen kilohintaa, joten vähän paha oli mennä sanomaan muuta kuin, että vastaus oli väärä.

Koska KHÄ oli jo arvannut oikein, ei uusia ehdotuksia enää kannattanut odotella. Nyt halusi HHPK vielä tietää, millä rahasummalla kilo tuota jauhetta kaupasta irtoaisi. Hän oli kylläkin kysynyt asiaa aika erikoisesti, ja Kärpäsen, joka tunnetusti on saivartelija, kun kielestä on kysymys, tekisi nyt mieli hiukan viilata pilkkuja, mutta olkoon tällä kertaa!

Oliko HHPK hätäinen vai eikö kukaan tosiaankaan tiennyt asiaa, tai ollut käynyt tiirailemassa hintalappua hyllyn reunasta, sillä alkuillasta palasi HHPK itse vastaamaan kysymykseensä kuin kunnon suomalainen ikään. Tuon tiedon saatuaan riensi AMP viikkoa myöhemmin kertomaan, että hinta oli mitätön, jos sitä vertasi lähinnä Kaspianmeren ja Volgan asukeista lypsettävään mustaan herkkuun. Se oli noin kolme kertaa kalliimpaa. HHPK ei ryhtynyt väittämään vastaan. Mutta hän epäili, että lähikaupoista tuskin sai moista herkkua millään hinnalla. Väärässä oli kuitenkin, sillä AMP: n ”pienessä” lähikaupassa sitä kyllä myytiin.

Silloin tällöin innostui myös PA postailemaan. Tällä kertaa oli postauksen aiheena lämpötila sisätiloissa. PA kertoili ensin omista kokemuksistaan, jotka eivät kaikilta osin saaneet verta kiehumaan (Kärpäsen huom!), ja halusi sitten tietää, millaisten röijyjen ja kuumavesipullojen avulla toiset pitivät itsensä lämpiminä.

Asia kiinnostikin monia, sillä olihan suurin osa yhteisön jäsenistä jo seniorikansalaisia, ja sellaisten luita tuppasi viimoilla ja pakkasilla kolottamaan. Postaukseen tuli peräti kaksikymmentäyhdeksän kommenttia, mutta lähemmin asiaa tarkasteltuaan huomaa Kärpänen taas, että niistä kaksitoista eli yli kolmannes oli postaajan itsensä kirjoittamia kommenttivastauksia. Muita kommentoijia oli kaksitoista, joista heistäkin yksi kommentoi kolme kertaa.