Sitte ku mää menin naimisiin, niin juhannus vietettiin aina pois kotoa. Se oli mun entiselle miehelle ku pakkomielle, että piti päästä muualle, vaikka mää ite olisin kyllä viihtyny kotonaki vallan hyvin. Mun entisellä ukolla oli kesämökki jo siihen aikaan, ku me tutustuttiin. Se oli pieni ja pimeä koppero mutapohojasen järven rannalla, mutta sille se tuntu olevan oikea taivas.
Se aina muisti korostaa sitä, kuinka se oli omin käsin rakentanu mökin heti sen jäläkeen, kun oli saanu omakotitalon tehtyä. Ku se oli nuuka kun mikä, oli se meinannu väsätä mökkisä ensin niistä jätteistä, joita jäi jälelle omakotitalon rakentamisesta. Muut ihimiset oli sitte saanu sen järkiisä, ja niistä jätteistä tuli varasto ja puuliiteri. Olis se varmasti ollu mukavaa asustella jätteistä kyhätyssä ”mökissä”, ku isommassakin meinas olla ahasta.
No, siihen maailman aikaan sellanen mökki oli varmasti ollu aika luksusta, ku siinä oli keittokomero, huone ja sauna pukuhuoneineen kaikki samassa rakennuksessa. Se oli isoista, pyöreistä hirsistä rakennettu, mutta mää en ikinä ymmärtäny sitä, mitä varte sen sisäseinät oli petsattu tummanruskeiks ja vihireiks. Ku ikkunat oli pienet eikä sähköjä ollu, ja isoiks kasvaneet puut vielä varijostivat sitä, oli mökki meleko pimeä paikka kirkkaalla päivän valollaki.
Mua on aina ahistanu seki, ku valoa ei oo riittävästi. Mää luulen, että se johtuu siitä, ku mulla on ollu huono näkö jo ihan lapsesta asti. Sitte ku piti siellä pimeässä mökissä häärätä, niin se oli mulle jotenki raskasta. Emmää sitä ny siihe aikaan niin kovasti aatellu, miten raskasta se oli, ku mää aina oon sopeutunu joka paikkaan meleko heleposti.
Ees sillon, kun meijän ensimmäinen tyttö oli ihan vauva, ja me mentiin sinne mökille juhannuksen viettoon ja monta kertaa kesällä muutenki, niin sillonkaa mää en teheny toppia asialle, vaan ihan kiltisti vaan vaihon vaippoja vauvalle keskellä yötä taskulampun valossa. Enään en kyllä semmoseen hommaan rupeais, en vaikka vähä maksettaski, se on kyllä varma!
Mökissä ei ollu erillistä makuualakovia. Siinä yhessä ainoassa huoneessa oleva sivusta veettävä sänky, seki muuten vihireäks petsattu, levitettiin aina iltasella, ku mentiin maata. Ensimmäinen homma aamulla oli sitte koota se pois, että jotenkin mahtu liikkumaan keittokomeron ja pöyvän väliä.
Se mua kans otti pattiin jo siihen aikaan. Kaiken lisäks mökki oli niin ahas, ettei istumapaikkoja ollu oikeen muualla ku pöyvän ympärillä, jossa oli penkit, tai sitte sen sivusta veettävän laverin päällä. Joskus, ku oli vieraita käymässä, siellä istuttiin ku sillit suolassa. Tunnelma oli kyllä kieltämätä aika tiivis!
Vaikka tilaa oli meleko vähä, oli mökissä kumminki kaasulevy keittämistä varte ja kaasujääkaappi. Sitä ei varmaan ihan joka mökissä ollu noihin aikoihin. Mää muistan, että se oli väriltään oranssi, joten se kyllä värisä puolesta passas hyvin mökin muutenkin riemunkirijavaan väritykseen.
Mutta kovin nopeasti sitä ei kylymäks saanu, ja muutenki sen sytyttäminen oli aina melekonen operaatio. Eihän sitä voinu jättää käymään, ku pois lähettiin. Muuten olis kaasupullo ollu tyhyjänä seuraavalla kerralla. Ja mitä sen siellä muutenkaan tyhyjänä olis tarvinnu käyvä.
Jääkaappi mökissä oli, mutta ei sitte viemäriä eikä vesijohtoa. Pihassa oli kaivo, josta vesi otettiin käsipumpulla. Kaivon vesi oli aika ruosteista, mutta kyllä sitä käytettiin juomavetenä ja saunavetenä. Jäteveet piti kantaa tunkiolle. En tiijä, miten vaikeaa olis ollu tehä jonkilainen viemäri tiskivesiä varte, ku saunan pesuveet kumminki oli johettu viemäriin. Tuskin se mikään mahottomuus olis ollu, mutta mun entisen ukon periaatteisiin ei kuulunu, että akkaväelle mitään ylimääräsiä helepotuksia olis tehty, ei ainakaan omalle akalle.
Ku ny tuli saunasta puhe, niin siinä kyllä oli tilaa. Oli iso pukuhuone, sitä sanottiin saunan eteiseks, jonne mentiin verannalta. Ite saunaki oli isonlainen. Ja lauteet oli kamalan korkeat, että mua ainakin meinas ihan pelottaa niin yläällä. Varsinkin, kun astinlauvat oli kapeat ja niissä oli pitkät välit. Mies sano aina, että lauteet on sen takia niin korkeat, että yläällä saa kunnolliset löylyt.
Justiin, sanon minä! Siellä sitä sitte kökötettiin katon rajassa ku kanat orrella. Mies ei ees mikään himosaunoja ollu ainakaan enään siihen aikaan, ku me yksissä oltiin. Mutta ainahan sillä oli ollu semmosta näyttämisen halua. Ihan kun kaikki olis tehty toisille esittelemistä varte eikä omaan käyttöön.
Kommentit