Seuraavan arvuuttelun oli saattanut ilmoille AMP, joka yksinäisen hotelli-illan ratoksi kyseli paikkaa, jossa hänen (tai ainakin ihmisen) paras ystävänsä seikkaili kesäisissä maisemissa. Seikkailuista oli ystävälle koitunut ikäviäkin seuraamuksia, mutta se ei nyt tainnut olla tämän postauksen pääaihe kuitenkaan.

KHÄ, joka yleensäkin saalistajien tapaan (Kärpäsen huom!) liikuskeli iltahämärissä tai jopa öisin, oli valppaana ja riensi ensimmäisenä asiaa pähkäilemään. Olisiko hän myös tuntenut jonkin sortin lukkarinrakkautta postaajaa kohtaan, mene tiedä.

Kärpäsen piti oikein googlesta tarkistaa, sopiiko tässä yhteydessä käyttää ilmaisua ”lukkarinrakkaus”. Sieltä löytyikin hyvä vastaus. Kun sen lukaisee lävitse, oppii taas paljon uutta ja voi sitten itse päätellä, sopiiko ilmaisu tähän yhteyteen. Kärpäsen mielestä se sopii, joten se antaa sen olla paikoillaan.

Lukkari ja rakkaus näyttävät kummallisesti kietoutuvan yhteen. Sen lisäksi että puhutaan lukkarinrakkaudesta, kun tarkoitetaan erityistä, usein liiallista kiintymystä vaikkapa johonkin asiaan, on olemassa pari muutakin ilmausta, joissa mainitaan lukkari ja ainakin vihjataan myös rakkauteen.

Toinen ilmauksista liittyy kankaan kutomiseen. Eri puolilla maata on ollut tapana sanoa, että kutoja ”ottaa lukkarin viereensä yöksi” tai ”pääsee (tai joutuu) lukkarin viereen makaamaan”, jos kutominen ei aluksi oikein ota sujuakseen. Vaikka rakkaus ei sanonnassa esiinnykään, ilmaus kuitenkin sisältää selvän eroottisen vihjeen.

Todella kiihkeästä tunteesta on kyse vertauksessa ”rakastunut kuin lukkarin kissa”. Sanonta ei ole kovin yleinen mutta ei aivan harvinainenkaan.

Joudun nyt tuottamaan lukijalle pettymyksen. Esimerkkieni lukkarit eivät nimittäin millään lailla liity toisiinsa. Itse asiassa niissä ei viimeistä lukuun ottamatta ole kyse lukkarista ollenkaan. Rakkaudenkin laita on niin ja näin.

Kaikki kolme sanontaa ovat tulleet meille Ruotsista, mutta Ruotsissa niiden tiet eroavat. Lukkarinrakkaudella on ranskalainen esikuva – amour de clocher –, joka tarkoittaa kotiseudunrakkautta, jopa nurkkakuntaisuutta tai nurkkapatriotismia. Ruotsinnos – klockarkärlek – on siis virheellinen ja perustuu cloche-sanan väärään tulkintaan. Clocher ei merkitse lukkaria vaan joko kellotapulia tai kotiseutua, kotikylää.

Jonkinlainen sanaleikki on kyseessä, kun sanotaan, että hidas kutoja ”joutuu lukkarin viereen makaamaan”. Lukkari nimittäin tarkoittaa tässä kangaspuissa olevaa tukkia, jolle kangas kiertyy. Sen ruotsinkielisen esikuvan, sanan klockare tai klockarstock, on selitetty johtuvan siitä, että tukin päässä oleva lukituslaite sanoo tukin kiertyessä ”klock, klock”.

Todellisesta lukkarista ja intohimosta on siis kyse vain vertauksessa ”rakastunut kuin lukkarin kissa”. Vaikka kissavertauksia tunnetaan muuallakin – esimerkiksi Ranskassa ”amoreux comme un chat” (= rakastunut kuin kissa) ja Suomessa ”kuin kissa pistoksissa” –, juuri lukkarin kissaan liittyvä vertaus lienee alkuaan ruotsalainen.

Voi kuvitella, että jossakin Taalainmaalla on maaliskuisena kuutamoyönä istunut kivisen kirkkoaidan päällä lukkarin musta katti, klockarkatten, joka ympäristön harmiksi on kovaäänisesti ilmaissut rakkautensa tuskaa ja kaipuuta sillä hartaudella ja antaumuksella, johon vain lemmenkipeä kolli pystyy.

Matti Vilppula

Julkaistu Helsingin Sanomissa 2.2.1999

Tämän pienen tietoiskun jälkeen voidaan taas jatkaa kommenttien käsittelyä. Omassa arvauksessaan KHÄ viittasi karvapallon saamiin vammoihin ja yritti sovitella paikkaa etelän aurinkoon. Lisäksi hän käänsi hiukan veistä kylmien ja kosteiden kelien kourissa tuskailevan AMP: n haavoissa kertoilemalla, että täällä eli siis rakkaassa isänmaassamme aurinko paistoi eikä sateesta ollut tietoakaan. Se tuntuu kyllä melko erikoiselta väittämältä, kun kommentti oli kirjoitettu lokakuun loppupuolella klo 21.16. Eiköhän aurinko täälläkin ollut noihin aikoihin jo mennyt Afrikan lapsia herättelemään (Kärpäsen huom!)?

Ei hyväksynyt AMP KHÄ: n vastausta. Hallavahäntäiset oli jo aika päiviä sitten ajettu pohjoisemmille seuduille, joissa ne lymyilivät viattomia vaaniskellen, kuten kuvakin osoitti (Kärpäsen huom!). Mutta se nyt ei ollut mikään yllätys, että hauskuus ja ilonpito karttoivat AMP: aa. Siihen oli tottuminen, kun hotellia asutti.

Yllättäen VRK lähestyi aivan ystävällisessä hengessä vanhaa arkkivihollistaan (Kärpäsen huom!). Hotellien tylsyydestä, olivatpa ne sitten missä päin maailmaa tahansa, oli hän täysin samaa mieltä. Ainut hyvä puoli niissä oli se, että suihkusta yleensä tuli kuumaa vettä. Vähän tuntuu ristiriitaiselta tämäkin lausunto, kun VRK heti sivulauseessa ilmoittaa kuitenkin olevansa kylmän ystävä. No, Kärpänen ei varmaankaan taas tajua kaikkia niitä hienouksia ja haaroituksia, joille VRK: n ajatuksenjuoksu jo lennähtelee. Se, Kärpänen siis, kun on hidasälyinen ja vähän tyhmäkin, niin ja varsinainen viilari!

Saatuaan hotellien ja erityisesti huoneissa olevien pikkuisten juomakaappien hintapolitiikan käsiteltyä muisti VRK kuitenkin, että kai tässä arvaillakin pitäisi. Ensin hän tarjosi vastaukseksi erästä lastenohjelmista tuttua karvakuontaloa ja sen olinpaikkaa, mutta päätteli sitten kuitenkin, ettei arvaus ollut oikea, koska itsekin oli joskus noilla kulmilla liikuskellut moiseen julmetukseen törmäämättä.

AMP vahvisti VRK: n päättelyt oikeiksi. Muualla nyt oltiin kuin VRK: n mainitsemissa maisemissa. Mutta sen karvaisen elukan nimi oli jotenkin jäänyt kuin paikalleen juuttunut levy pyörimään VRK: n päässä, joten hän siirtyi vain vähän etelämmäksi tarjouksineen. Kärpänen kun ei noita seutuja tunne, on sen vaikea käsittää, mitä VRK oikein tarkoitti. Mutta ei oikeaa paikkaa kuitenkaan, se selvisi aikanaan.

Myös EJ oli arvailutuulella. Vaikeaa oli arvata, kun ei ollut itse paikalla piipahtanut. Hän yritti muistella AMP: n kesäistä lomamatkaa ja sen kohteita. Monessa paikassa muisti EJ AMP: n käyneen ja matkoistaan kertoilleen. C: t ja g: t menivät iloisesti sikin sokin, ja lämpimiä merivirtojakin oli jo oikein monikossa. Mutta väliäkös tuon! ”Joka ei ymmärrä puolesta, ei ymmärrä kokonaisestakaan”, tapasi jo Kärpäsen äitivainaa sanailla, ja totta oli tuo edelleen (Kärpäsen huom!).

Toisaalta tuollaisia kuvatuksia löytyi EJ: n mielestä kyllä kaikista maailman kolkista, ties vaikka hämäystä olisi koko homma. Varmuuden vuoksi arvasi hän vielä toistakin paikkaa, kun muisti AMP: n myös siellä reissanneen.