Kun lomani sitten loppui, palasin enemmän kuin tyytyväisenä omaan kotiini. Tuntui, kuin olisin päässyt pitkästä vankeudesta. Nyt on huomautettava, että mies ei missään vaiheessa ollut vaatinut minua olemaan koiran hoitajana edes yhtä päivää. Valinta oli ollut omani enkä pitkästymisestäni vieritä syytä kenenkään muun niskoille kuin omilleni.

Mies taas oli kuluneeseen kesään hyvin tyytyväinen. Viimeisenä iltana ennen poislähtöäni hän sanoi, että kesä oli ollut hänen elämänsä paras. Sitä en epäile. Minä en ole riitelevää tyyppiä, kuten hänen entinen vaimonsa kuuleman mukaan oli ollut. Ja varmasti oli myös mukavaa, kun ruoka oli valmiina aina, kun hän tuli töistä. Talossa ollessani huolehdin tietysti myös siivouksesta ja useimmiten pyykinpesustakin. Eikä sovi vähätellä niitä yöllisiä iloja, joita minun talossa oloni miehelle soi.

Nyt kun tyttären tavarat ja koirakin olivat saaneet paikan miehen talosta, en mielestäni voinut ajatellakaan, että lopettaisin suhteemme, vaikkei se antanut minulle enää oikeastaan yhtään mitään. Koin velvollisuudekseni olla mukana miehen elämässä ainakin niin kauan kuin koira eläisi. Sen elinpäivistä taas ei ollut minkäänlaista varmaa tietoa, joten suljin oman tahtoni jonnekin mieleni syvyyksiin ja jatkoin suhdetta mieheen. Se on tunnustettava kyllä, että tietoisesti aloin harventaa talossa käyntejäni. En mennyt enää jokaisena viikonloppuna ja usein siirsin menoni lauantai-iltaan. Monet harrastukseni taas olivat usein hyvä syy olla menemättä ollenkaan.

Luulen kyllä miehen ymmärtäneen, miten asiat olivat, mutta koskaan hän ei ottanut asiaa puheeksi. Suhteessamme taisi vallita ”kauhun tasapaino”. Kun jotakin asiaa ei otettu tarkastelun alle, saattoi kuvitella kaiken olevan hyvin. Kaiken aikaa kuljettiin kuitenkin kuin yksiöisellä jäällä. Minä toki tiesin tarkalleen, mikä tilanne oli, ja usein siitä miehelle mainitsinkin. Kerroin miehen tuhlaavan vain aikaansa, kun jatkoi kanssani. Mutta mies ei halunnut jostain syystä ainakaan jouduttaa väliemme selvittelyä. Niinpä kaikki sitten pysyi jotakuinkin ennallaan, vaikka minä en ollut lainkaan tyytyväinen.