Nyt sai Pekkakin suunsa auki. Raivosta kihisten ja silmät palaen alkoi hän tilittää Liisalle tuntojaan. Niinpä niin! Liisalla taisi niitä tuttuja miehenpuolia olla enemmänkin. Turhaan oli Pekka tänne asti tullut. Ei hänestä olisi kilpakosijaksi kaiken maailman puolitutuille miehenköriläille. Hän oli luullut olevansa Liisan ainoa kiinnostuksen kohde, ja nyt paljastuikin, että tarjokkaita oli lähes joka lähtöön.
Mitä varten oli Liisa häntä tällä tavalla petkuttanut? Eikö olisi ollut reilumpaa sanoa, että seuraa oli jo vähän enemmänkin kuin omiksi tarpeiksi. Mutta ei! Pekka oli kyllä kelvannut maksumieheksi ja lahjojen lähettäjäksi, mutta olisi kai ollut edes kohtuullista, että hän olisi saanut Liisan tavata ihan kahdestaan ilman sulhasmiehen läsnäoloa. Tästä ei Liisa kyllä selviäisi näin vähällä. Jos ei muu auttaisi, tekisi Pekka tästä poliisiasian. Se oli varma!
Nyt Liisakin jo säikähti. Pekka oli saatava nopeasti leppymään, muuten hänet hukka perisi. Liisa alkoi nopeasti selitellä, miten yksinäiseksi oli itsensä tuntenut syksyn pitkinä pimeinä viikkoina vanhempiaan hoidellessaan ja hänen ja Pekan treffien siirtyessä aina vain eteenpäin johonkin hamaan tulevaisuuteen. Liisa oli jo luullut, ettei tapaamisesta mitään tulisikaan. Siksi oli hän ottanut yhteyttä entiseen heilaan ja suostunut tämän kosintaan. Ei hän ollut osannut kuvitella, että Pekka niin tosissaan olisi hänen suhteensa. Jos hän sen olisi tiennyt, ei hän missään tapauksessa olisi kihlautunut.
Tällaisia selityksiä alkoi Liisan suusta tulla solkenaan. Taisi siinä jo muutama kyynelkin silmänurkkaan ilmestyä. Liisa heittäytyi pikkutytöksi, alkoi lässyttää ja puhua lapsen kieltä. Niin taitavasti osasi hän sanoja pyöritellä, lapsellista peliään pitää, että Pekan pää meni taas aivan pyörälle, ja suojelunhalu nosti päätään.
Ei Liisan pitänyt itkeä, ei toki! Pekka oli pahoillaan, jos sanoillaan oli Liisan tuohon tilaan saattanut. Eihän Pekka tosissaan ollut aikonut tästä poliisiasiaa tehdä. Pikkuisen oli vain ollut tarkoitus Liisaa säikäyttää, mutta ei itkuun ja ahdistukseen asti tietenkään. Voisiko Liisa nyt antaa hänelle anteeksi moinen tökerö käytös? Liisan pitäisi nyt lakata itkemästä ja sitten puhuttaisiin asiat suoriksi…
Kommentit