Sari, Saara, Sara ja Salla: nämä naisimmeiset juhulii tänään nimipäiviään.

Sari on suomalainen naisen etunimi. Se on muoto nimestä Saara, joka on yli 4000 vuotta vanha raamatullinen nimi. Saara tarkoittaa hepreaksi ruhtinatarta ja otettiin suomalaiseen almanakkaan heinäkuun 19. päivälle vuonna 1852. Nimi Sari lisättiin samalle päivälle vuonna 1964. Vuoden 2012 loppuun mennessä nimi Sari on annettu noin 31 350 suomalaiselle naiselle ja alle 20 miehelle. Suurin osa Sareista on syntynyt 1960- ja 1970-luvuilla.

Saara on naisen etunimi, joka lisättiin Suomen almanakkaan vuonna 1852. Nimi tulee heprean hienoa rouvaa tai prinsessaa merkitsevästä sanasta. Nimi on ollut lähes alkuperäisessä muodossaan käytössä yli 4 000 vuotta vanha ja tunnetaan lähes kaikkialla maailmassa, useimmissa maissa kuitenkin muodossa Sara tai Sarah. 1800-luvun lopulta vuoden 2009 loppuun mennessä Saara-nimi on annettu 18 974 suomalaiselle naiselle.

Sara on kansainvälinen naisen etunimi. Sara on muunnos nimestä Sarah, joka merkitsee hepreaksi hienoa rouvaa tai prinsessaa. Vuoden 2009 loppuun mennessä Suomessa on rekisteröity 12 418 Sara-nimistä naista ja ainakin yksi mies. Nimi yleistyi huomattavasti 1980-luvulla, ja sen suosio jatkuu edelleen. Suomessa nimen vanhastaan yleisempi muunnos on Saara.

Salla on suomalaisen naisen etunimi. Se on mahdollisesti muunnos nimestä Saara, mutta sen syntyyn on vaikuttanut myös Lapin tunnettu paikannimi Salla. Salla tarkoittaa syliä pohjoissaameksi. Vuoden 2012 elokuuhun mennessä Salla-nimen on Väestörekisterikeskuksen mukaan saanut noin 5 800 henkilöä.

Siinäpä taas tietoa nimistä oikeen sallakaupalla. Määki oikeastaan voisin juua nimipäiväkahavit, ku mun toinen nimeni on Saara. Mää sain sen nimekseni näin.

Kolomen viikon kuluttua siitä, ku mää ja mun kaksosveli synnyttiin, meijän perheestä kuoli tyttö, Saara nimeltään. Se oli kuollessaan nelijätoista vuotta vanha ja se kuoli äkilliseen tarttuvaan aivokuumeeseen. Ku äiti ootti meitä, oli Saaraki miettiny nimiä kaksosille. Mulle annettiin etunimeks se, jota Saara oli eläissään ehottanu, ja sitte joku oli keksiny, että annetaan mulle toiseks nimeks kuolleen Saaran nimi. Niin sitte tehtiin.

Jos mää oisin saanu olla päättämässä ite, niin ei kyllä olis annettu mulle sitä nimeä. Ei sillä, että nimessä sinällään mitään vikaa olis. Se on ihan hyvä ja nättiki nimi mun mielestä. Mutta mulle siitä tuli varsinki lapsuuvessa oikeen painolasti. Kaikki vertas mua kuolleeseen Saaraan, olin kuulemma sen näkönenki. Sinä vuonna, ku täytin nelijätoista vuotta, olin ihan varma, että mää kuolen niin ku Saaraki oli kuollu. Elin kauhun vallassa syntymäpäivääni asti, joka on maaliskuussa, ja ootin kuolemaa. Ku se sitte meni ohi enkä mää kuollukaan, olin kyllä enemmän ku helepottunu. Kellekään mää en tietenkään tohtinu pelostani mitään puhu, ja se tietysti vaan lisäs kauhua ja pelekoa.

Saarasta, sen kuolemasta ja siihen liittyvistä asioista ois palijoki kerrottavaa. Ehkä mää joskus kerronki, ku sopiva tilasuus tuloo.