Leena on keski-ikäinen, eronnut, kahden jo aikuisen tyttären äiti. Keski-ikäinen Leenan kohdalla tarkoittaa noin 50-vuotiasta. Leenan erosta on kulunut jo kymmenkunta vuotta, mutta ahkerasta etsinnästään huolimatta ei hän vieläkään ole löytänyt sitä ihmistä, jonka kanssa tuntisi haluavansa elää loppuelämänsä. Joitakuita pitkähköjä suhteita hänellä on kyllä ollut, ja onpa hän pari kertaa kihlautunutkin, mutta aina on kihlaus  purkautunut. Leena ei ole uskaltanut ottaa ratkaisevaa, avioliittoon johtavaa  askelta.

Syitä Leenan sitoutumispelkoon voi etsiä ja löytää hänen vaikeasta, sittemmin purkautuneesta avioliitostaan. Leena meni naimisiin nuorena itseään viisi vuotta vanhemman Kallen kanssa. Jo seurusteluaikana oli Kalle kovin mustasukkainen. Leena ei olisi saanut tavata ystäviään eikä käydä enää missään harrastuksissa. Kalle oli sitä mieltä, että kun seurusteltiin, tarkoitti se sitä, että kaikki työstä ja muusta pakollisesta toiminnasta liikenevä aika vietettiin sitten yhdessä.

Koska Leena oli nuori ja kovin rakastunut, ei hän aluksi lainkaan vastustellut tällaista järjestelyä. Hänestä oli ihanaa olla Kallen kanssa, esitellä tämä sulhasenaan ja nähdä ystävättäriensä kateelliset silmäykset, kun Kalle moottoripyörällään tuli hakemaan häntä jostakin. Kalle oli komea, ja nuorta, kokematonta Leenaa useita vuosia vanhempana hallitsi myös seksielämän Leenaa paremmin. Tai siltä Leenasta ainakin tuntui silloin. Vuosien kuluessa hän tuli huomaamaan, ettei Kalle tiennyt erotiikasta ja rakkaudesta, saati toisen ihmisen huomioonottamisesta ja kunnioittamisesta oikeastaan yhtään mitään, vaikka olikin viriili ja seksuaalisesti hyvinkin aktiivinen mies.

Mutta nuori Leena nautti Kallen kiihkeästä huomiosta eikä ollenkaan pannut pahakseen, vaikka Kalle seurustelu- ja kihlausaikana usein keskellä yötä soitti hänelle herättäen hänet kesken makeimpien unien. Silloin Kalle sanoi aina haluavansa vain kuulla Leenan suloisen äänen, ja Leena sinisilmäisenä ja ah, niin viattomana uskoi asian niin olevankin. Tosiasiassa Kallea piti valveilla hänen raastava mustasukkaisuutensa, eikä hän voinut olla soitolla varmistamatta, että Leena varmasti nukkui sinä yönä kotonaan, omassa vuoteessaan, yksin.

Niin Leena sitten puhui Kallen kanssa pitkät puhelut harva se yö ja raahautui seuraavana päivänä silmät ristissä työpaikalleen. Kun työtoverit kysyivät Leenan väsymyksen syytä, kertoi hän ylpeänä sulhasestaan Kallesta, joka rakasti ja kaipasi häntä niin paljon, ettei öitäänkään saanut nukutuksi kovassa lemmenikävässään. Vanhemmat ja kokeneemmat työtoverit puistelivat päitään ja varoittelivat Leenaa liiasta hyväuskoisuudesta. Joku heistä sanoikin ääneen sen, mitä useimmat ajattelivat. Leena saisi vielä katkerasti katua, jos Kallen kanssa avioituisi. Mieshän oli jo nyt sairaalloisen mustasukkainen! Tilanne vain pahenisi, kun Leena olisi Kallen vihitty vaimo.

Mutta työtoverien varoitukset ja hyvää tarkoittavat neuvot kaikuivat kuuroille korville. Leena ei halunnut kuulla puhuttavankaan sellaisesta. Ystävät ja työtoverit olivat vain kateellisia, kun hänellä oli niin ihana ja hyvä sulhanen, ja hänen asiansa olivat muutenkin kaikin puolin järjestyksessä. Lopulta Leena alkoi jo vältellä yhteisiä kahvihetkiäkin, kun tiesi, että joku kuitenkin kysyisi, mikä häntä vaivasi, kun hän mustat varjot silmien alla nuokkui kahvikupin ääressä…