Toisessa päässä Pekka puolestaan kiehui rakkaudentuskassaan. Päässä pyöri ajatuksia ja suunnitelmia, millaisin lahjoin hän vielä voisi Liisaa ilahduttaa. Ei Pekalla käynyt mielessäkään, että Liisa lypsi häntä. Päinvastoin Liisan kiittelyt ja kehut Pekan anteliaisuudesta ja hyvästä mausta saivat hänen päänsä entistä enemmän pyörälle.

Nyt alkoi jo Pekan työ kärsiä tunne-elämän myllerryksestä. Öisin hän ei saanut nukuttua ajatellessaan vain Liisaa ja heidän yhteistä ihanaa tulevaisuuttaan. Päivät olivat sitten tietenkin kärsimystä, kun uni painoi silmiä ja töitä olisi pitänyt tehdä. Pekka itse ei sitä huomannut, mutta esimies alkoi luoda pitkiä silmäyksiä Pekan riutuneeseen ja nuhjaantuneeseen ulkomuotoon. Oli enää ajan kysymys, milloin Pekka saisi huomautuksen töittensä ja ulkomuotonsa laiminlyönnistä.

Kun muutama viikko oli kirjoiteltu ja soiteltu ja Pekka lisäksi lähetellyt pieniä ja vähän suurempiakin lahjoja Liisalle, alkoi Pekka taas varovaiseen sävyyn puhua tapaamisesta. Ensin Liisa torjui ehdotukset oikopäätä, mutta kun Pekka sinnikkäästi jatkoi kyselyjään ja alkoi jo epäillä, että Liisalla oli joku toinen, antoi Liisa hiukan toivoa Pekan ehdotuksille. Liisa ajatteli viekkaasti, että Pekka täytyi saada pysymään tyytyväisenä. Muutenhan saattaisi lahjojen tulo ja kaikenlainen ihailu loppua kuin seinään.

Niin Liisa sitten lupasi Pekalle, että kuukauden sisään tapaaminen järjestyisi. Nyt oli Liisalla niin paljon töitä ja monenlaista muutakin elämässään, ettei hän millään ehtinyt ja jaksanut ajatellakaan tapaamista. Liisa halusi valmistautua siihen kunnolla, sillä niin tärkeänä hän sen koki.

Tämä oli tietenkin pötypuhetta, mutta Pekan haavekuviin ja unelmiin rakastuneelle mielelle sanat olivat kuin mannaa ja hunajaa. Ajatella, Liisa koki heidän suhteensa niin tärkeäksi, ettei ollut hätiköimällä halunnut pilata sitä. Hän oli malttanut odottaa, että sydän alkaisi tuntea myös jotain ja saanut Pekankin rauhallisilla toimillaan asettumaan. Liisan arvo ja erinomaisuus Pekan silmissä kasvoi entisestään…