Seuraavana päivänä Sudella oli työhönsä liittyviä tehtäviä koko päivän ajan. Punahilkalle oli järjestetty muuta ohjelmaa. Aamiaisen jälkeen häntä tultiin hakemaan hienolla autolla hotellin edestä. Tarkoitus oli kierrättää Punahilkkaa katselemassa nähtävyyksiä, ja koska hänen ammattinsakin oli jostakin kautta tullut esiin, vietiin hänet tutustumaan myös paikallisiin opinahjoihin.

Niissä olikin mielenkiintoista vierailla. Olosuhteet olivat alkeelliset kotimaan oloihin verrattuna, mutta kaikki näyttivät olevan innokkaita ja opinhaluisia koululaisia. Opettajat kertoivat, että vielä varsinkin maaseudulla oli paljon lapsia, jotka eivät päässeet kouluun, koska heidän piti hankkia ammatti voidakseen auttaa perheen elatuksessa. Koulua käyvistäkin monet joutuivat koulupäivän jälkeen menemään ammattioppiin esimerkiksi solmimaan mattoja.

Punahilkkakin vietiin katsomaan näitä pieniä matonsolmijoita. Näppärästi liikkuivat heidän sormensa maton solmuja tehden, ja iloiset silmät vilkuilivat uteliaina vaalean Punahilkan suuntaan. Tässä maassa ei ollut voimassa lapsityövoimakieltoa eikä sen tarpeellisuutta kai kukaan edes harkinnut.

Koko pitkän päivän Punahilkka kierteli tutustumassa eri paikkoihin. Tuntui, että hänelle haluttiin esitellä kaikki mahdollinen ja mahdotonkin. Päästyään vihdoin illansuussa takaisin hotellille oli hän rättiväsynyt kuumuudesta ja kaikesta kokemastaan ja näkemästään.

Sudelta oli tullut viestejä pitkin päivää. Niissä hän kyseli, miten Punahilkan päiväohjelma oli sujunut. Susi itse joutuisi olemaan töissään myöhään iltaan asti, joten Punahilkan oli nyt keksittävä itselleen jotakin ohjelmaa. Se ei tuottanut Punahilkalle vähäisintäkään ongelmaa. Sviittiin päästyään hän ensi töikseen meni suihkuun ja huuhtoi pois päivän pölyt. Sitten hän asettui vuoteelle pitkäkseen ja oli syvässä unessa ennen kuin huomasikaan.

Kun Punahilkka heräsi, oli pimeys jo laskeutunut kaupungin ylle. Minareeteista kuului rukouskutsuja, ja monenlaiset muut äänet täyttivät ilman. Uni oli virkistänyt Punahilkkaa, ja hän huomasi olevansa jo kovasti nälkäinen. Mitään järjestettyä, virallista illallista ei ollut tiedossa, eikä Susikaan tulisi vielä aikoihin. Ruokaa oli nyt kuitenkin saatava, ja Punahilkka päätti lähteä hiukan omin nokkineen tutustumaan paikalliseen ruokakulttuuriin.

Sudelle hän ei aikeistaan ilmoittanut mitään, sillä tämä  kuitenkin ehdottomasti kieltäisi Punahilkkaa lähtemästä yksin mihinkään, kun oli jo aivan pimeääkin. Mutta Punahilkka oli rohkea ja seikkailuhenkinen ja lähtisi yksin. Oli hän ennenkin yksin kuljeskellut varsinkin nuorempana matkustellessaan. Eikä hän menisi mihinkään hämäriin loukkoihin, vaan pysyttelisi ihmisten ilmoilla ja paikoissa, joissa muitakin liikuskeli.

Punahilkka pukeutui taas pitkään mustaan hameeseensa, pitkähihaiseen puseroon ja solmi päähänsä ja hartioilleen ison huivin. Koska hän nyt oman tulkintansa mukaan liikkui yksityishenkilönä, ei kenelläkään pitäisi olla nokan koputtamista hänen vaate- ja värivalinnoistaan. Hameessa, vaikka se väriltään olikin musta, oli kyllä toisella sivustalla reiteen asti ulottuva halkio, ja sekä pusero että huivi olivat kirkkaanpunaiset. Eikä hän olisi ollut Punahilkka, ellei hän jalkoihinsa olisi sujauttanut punaisia korkokenkiä ja huuliaan maalannut hehkuvan punaisiksi.