Mutta sitten jbh pääsi oikein vauhtiin, kun hän alkoi suomia tuttisuukommentoijaa kovin sanoin. Lukija varmaan muistaa, että jbh:ltä ei vaikuttanut aamukahvi valuneen väärään kurkkuun eikä pitkin suupieliä, vaikka tuttisuu olikin hyvänpäivänjatkojen kera jakanut, jos ei nyt koko maailman, niin ainakin rakkaan isänmaamme naiset laatuluokkiin aina yhtä tarkoilla ja osuvilla kriteereillään ja sanavalinnoillaan. Saumasukkiin pitäisi aitonaisellisen naisen mielellään säärensä verhota ja kaikenlaista räpätystä ja öykkäröintiä välttää, sillä sellainen käytös ei ollut naisen kaunistus, vaan pikemminkin häpeä.

Jbh:n mielestä tuttisuu oli oikea naistenvihaaja, joka käytti jokaisen eteen osuvan tilaisuuden morkatakseen kauniimpaa sukupuolta. Tavalliseen tapaansa oli tuttisuu kuitenkin ymmärtänyt asiat taas aivan päin honkia: nyt ei ollut kyse naisellisuudesta tai sen puuttumisesta, vaan jostain aivan muusta.

Taisi tutin mallikin olla peräisin jostain 50-luvulta, sillä niin vanhanaikaisia tuttisuu päästeli suustaan sen minkä imemiseltään kykeni. Tasa-arvon tuulet olivat jo ajat sitten pyyhkäisseet tuttisuunkin yli, joten kyllä pitäisi vähitellen kömpiä nykyaikaan, jossa kylkiluusta kyhätylläkin oli jo oma arvonsa ja vapautensa.

Öykkäröinnistä, ainakaan mikäli sen katsottiin tulevan naisten puolelta, sanoutui jbh tykkänään irti. Osoite oli selvääkin selvempi. Kuka tahansa saattoi sen havaita.

Ja sitten vielä kaiken uhallakin pukkaisu, joka jo pitkään oli odottanut ulospääsyä. Tuttisuu oli aiemmin yrittänyt omia erään anonyymin kirjoitustyyliä itselleen väittäen, että siinä selvästi häntä jäljiteltiin. Nyt tämä kaikkien tyylien asiantuntija n:o 2 antoi tulla oikein täyslaidallisen pudottamalla tuttisuun maan pinnalle.

Kaikkea sitä kuultiin! Eivät voisi tuttisuun ja anonyymin tyylit enää kauempana toisistaan olla! Tuon lausahduksen jälkeen ei varmaan kenellekään enää jäänyt epäselväksi, kumman tyyli jbh:n mielestä oli onnistuneempi.