Sain sisareni vieraakseni kotiseuduiltani. Yhdessä suuntasimme sitten tytärtäni tervehtimään. Säät olivat edelleen kesäiset, jopa helteiset. Tytär keksi, että lähtisimme saaristolaivalla läheiseen saareen sunnuntaipäiväksi aurinkoa palvomaan. Minä en oikein koskaan ole ollut mikään kuumassa auringossa makaaja. Joskus nuorempana sellaista tuli harrastettua ulkomaanmatkoilla aurinkorannoilla, mutta nykyisin vetäydyn mieluummin varjon alle ja suojaan ohuen ihoni vahvalla aurinkovoiteella.

Saareen kuitenkin lähdimme piknikille ja vietimme siellä mukavan päivän, kun ensin löysimme pienen läntin, johon levitimme vilttimme ja makuualustamme. Moni muukin oli nimittäin ajatellut meidän laillamme, että leppoisa sunnuntai saaressa meren äärellä olisi mukavaa vaihtelua. Sisareni jopa ui meressä, mutta minusta vesi oli epäilyttävän näköistä, joten pysyttelin rannalla. Sinilevän seassa kelluminen ei minua hopukutellut lainkaan.

Maanantaina palasimme minun kotiini, sillä tytär lähti taas arjen koittaessa töihin. Olin suunnitellut vieväni sisaren kotiinsa omalla autollani. Siinä tulisi tehtyä kesän toinen kyläreissu kotinurkille ja samalla veisin vähän tavaraa kirpputorille. Alkuviikosta pakkasimme autoni taas täyteen tavaraa ja huristelimme romut mukanamme toiselle puolelle Suomea.

Tällä kertaa en voinut reissullani viipyä kuin yhden yön tietämän, sillä torstaina olin lähdössä Lappiin miesystäväni kanssa. Tämä reissu oli sovittu jo aikoja sitten. Mies harrasti suunnistusta ja oli ilmoittautunut Tuntisuunnistukseen, joka sillä kertaa tapahtui Pallastunturin maisemissa. Minä en suunnistanut, mutta voisinhan viettää muutaman mukavan päivän Lapin maisemissa oleillen ja maisemia ihastellen. Ehkä jopa vaeltaisin hieman merkittyjä reittejä myöten.

Suunnistustapahtuma alkaisi vasta lauantaina, mutta koska lähtisimme matkaan vasta iltapäivällä, oli yksi yöntietämä vietettävä Oulussa. Muuten yhtäjaksoisesta ajosta olisi tullut liian rasittava. Niinpä torstaina iltapäivällä mies ilmaantui pihalleni. Minulla oli kaikki tavarat jo pakattuina, joten pääsimme lähtemään heti.

Koko päivän oli tuullut todella kovaa enteillen rajuilmaa. Lähtiessä ei vielä satanut, mutta jossain Jyväskylän korkeudella alkoi oikea kaatosade ukkosineen päivineen. Myöhemmin kuulin, että ankara rajuilma oli koetellut asuinpaikkakuntaani katkoen teitä, puita ja sähköjä. Minä en siitä tiennyt mitään ennen kuin jälkeenpäin, sillä meidän matkaosuudellemme ei niin pahoja tuhoja osunut.

Illansuussa saavuimme Ouluun. Jotenkin oli mies onnistunut sohlaamaan hotellihuoneen varauksen, sillä kävi ilmi, ettei meille mitään huonetta ollut varattuna kyseiseksi yöksi. Minä vedin syvään henkeä, mutta onnistuin pitämään mölyt mahassani. Onneksi hotelli ei ollut täynnä. Muutama klikkaus ja papereiden täyttöä, ja saimme kuin saimmekin huoneen, jossa kallistaa päätä tyynyyn.