Punahilkka mennä touhotti töissään ja tehtävissään. Aina silloin tällöin palaili susi hänen mieleensä tuoreina ja mukavinakin muistikuvina. Mutta sitten sai Punahilkka yllättäen muuta ajattelemista.

Eräänä aamuna herätessään taas itsensä vierestä ja saatuaan enimmät unet karisteltua nauravista silmistään, avasi Punahilkka aamun lehden kahvikupposensa ääressä istuessaan. Säpsähdys vapisutti koko Punahilkan kehoa, kun hänen uniset silmänsä ja nukkumisesta vielä hiukan vajavaisesti toimivat aivosolunsa alkoivat hiljalleen tajuta sen, mitä lehden sivulle oli kuvattuna ja tekstinä painettuna. Tällaista Punahilkka lehdestä luki:

”Maailman harvinaisin ja oudoin hyönteinen löytyi lepakkoluolasta Keniasta.

Tutkijat ovat löytäneet yli 60 vuoden etsimisen jälkeen Keniasta erikoisen karvaisen kärpäslajin, jota tutkijat ovat kutsuneet KAUHEAKSI KARVAISEKSI KÄRPÄSEKSI, kertoo BBC.

Lajin edustaja on nähty aiemmin vain vuosina 1933 ja 1948. Sen jälkeen useat retkikunnat ovat etsineet kärpästä Afrikasta ainoalta alueelta, jossa sitä on tavattu. Nyt kaksi hyönteistutkijaa havaitsi kärpäsen elävän Keniassa 20 metrisessä kalliossa.

Löytö on herättänyt suurta innostusta hyönteismuseoissa ympäri maailman, ja jotkut muutkin tahot, mm. erään kylmän ja pohjoisen maan yksi lähes ainoastaan hiekkalaatikon kokoinen, mutta omasta mielestään ah, niin elinvoimainen, vireä ja innovatiivinen blogiyhteisö on ollut siitä varsin kiinnostunut.

Yhteisössä on luvattu, että jos kyseinen laji vain blogiyhteisöä ilostuttamaan ja sen muuten melko kuivakasta ja tapahtumaköyhää (kirjoittajan huom.) elämää vilkastuttamaan saadaan, pidetään sitä kuin piispaa pappilassa, eikä kärpäsen sen erän perästä tarvitse kantaa huolta siitä, missä seuraavan kerran itsensä ravitsisi. Yhteisön jäsenet ovat luvanneet toimittaa sille p….. ”analysoitavaksi” runsain määrin, kunhan se vaan muistaa hieman kiitollisuutta osoittaa ruokkijoitaan kohtaan, eikä ainakaan puremaan käy ruokkivia kyniä.

KAUHEA KARVAINEN KÄRPÄNEN, Mormotomyia Hirsuta, on noin sentin mittainen. Tutkijoiden mukaan kärpänen muistuttaa lähinnä karvajalkaista hämähäkkiä. Myös pienessä blogiyhteisössä huseeraa joku itsensä hämähäkkien sukuun laskeva komeljanttari, joten jos nyt käy ilmi, että nämä kaksi ovatkin sukulaisia, niin mikäs sen parempi paikka KAUHEALLE KARVAISELLE KÄRPÄSELLE voisi ollakaan.

KKK ei kykene lentämään, ja se lisääntyy osittain lepakkojen ulosteessa. Kärpäsellä on pienet, toimimattomat siivet ja pienet silmät, mutta kyllä se niitäkin sinne tänne pyörittämällä varmasti tulisi selviämään vaativasta pikkuyhteisön hovianalyytikon virastaan. Jos ei nyt ihan kaikkea oikein selvästi näkisi tai kuulisikaan, niin sitten vaan mielikuvitus kehiin, ja johan alkaisi juttua tulla!

Tutkijat selvittävät parhaillaan, mihin kärpänen kuuluu hyönteisten evoluutioprosessissa. Koska se ei voi lentää, tutkijoiden mukaan vaikuttaa todennäköiseltä, että sen elinympäristö rajautuu todellakin yhteen eristyksissä sijaitsevaan kallioon, josta se nyt löydettiin.

Tutkijoiden mukaan on tosin pieni mahdollisuus, että KKK voisi matkustaa muualle kietomalla pitkät jalkansa lepakon ympäri, mutta mahdollisuus on epätodennäköinen, koska kärpästä ei ole koskaan löydetty muualta.”

Huh-huh, Punahilkka aivan vapisi katsellessaan tuon iljettävän näköisen otuksen karvaista ruumista ja pieniä tihrusilmiä. Tuollaiseen hän ei kyllä koskaan haluaisi törmätä. Minkälaista sakkia mahtoi olla tuo ”yhteisö”, kun noin hövelisti lupasivat mokomaa karvajalkaa ruveta ruokkimaan. Eivät tainneet lepakot horrostaa sielläkään ihan jokaisessa tapulissa.

Mutta eihän se Punahilkalle kuulunut vähimmässäkään määrin. Hänelle olisi riittänyt, kun karvainen susiturkki olisi viereltä löytynyt, ja sitä olisi saanut silitellä aamuin illoin, joskus päivälläkin ja ehdottomasti ainakin siihen aikaan, kun Kuu yksinäisenä kierteli taivaankantta katsastellen, oliko jokaisessa sudenpesässä ja hilkantuvassa kaikki hyvin.

Punahilkka karisti mielestään tuon iljetyksen ruman kuvan ja aivan punastui, kun äkkiä muisti, millaiselta suden varma tassu oli tuntunut uumalla, ja kuinka kiihkeästi oli susi painanut suunsa Punahilkan punaisia huulia vasten.

Kyllä, tuota sutta täytyisi vielä yrittää tavoitella. Näin päätti Punahilkka mielessään, joi kahvinsa loppuun, veti jalkaansa mustat verkkosukat ja korkokengät, eikä tietenkään unohtanut punaista minihametta ja tiukkaa puseroa. Sitten punasi Punahilkka huulensa ja sipsutti kori käsivarrellaan Susimetsän talviseen aamuhämärään...