Ihmiset saivat saunottua, ja minä ryhdyin odottelemaan lenkille lähtöä. Onneksi en ymmärrä ajankulusta kovinkaan paljoa. Kun olen päättänyt jotakin odottaa, minä myös odotan sitä kärsivällisesti ja nurkumatta. Olen aivan yhtä tyytyväinen, vaikka luvattu lenkki toteutettaisiin heti tai vasta aikojen päästä. Pääasia, että se toteutuu joskus.

Rotta, jolla ei ole televisiota, katselee täällä ollessaan kuitenkin joskus jotakin ohjelmaa. Yleensä se on lauantai-iltaisin tuleva rikossarja, jossa kuulemani mukaan tulee ruumiita enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Olen kuullut Rotan joskus ihmettelevän, miten niin pienessä paikassa voi tapahtua veritekoja niin paljon. Ehkä Rotta ei ole käsittänyt, että ohjelma ei kerro oikeasta elämästä. Hän taitaa eläytyä siihen niin, että todellisuus on jo hämärtynyt häneltä. Sen vuoksi minusta häneltä pitäisi kieltää koko ohjelman katsominen.

Minä en sitä voi tehdä, ja nyt ihmeekseni Isäntäkin oikein muistutti Rottaa ohjelmasta. Molemmat asettuivat television ääreen ohjelmaa seuraamaan, ja minä jäin portaiden yläpäähän vahtimaan heitä. Siitä näkisin vaivatta, milloin ohjelma olisi loppu, ja lenkkini kenties saattaisi alkaa.

Mahdottoman pitkältä tuntuneen ajan kuluttua he viimein nousivat, ja Rotta alkoi pukea ulkoiluvaatteita päälleen. Minä olin tietysti salamana valmis ulos lähtöön. Rotta kuului kyselevän, millaiset jalkineet minulle laitettaisiin. Tuhahtelin mielessäni mokomalle kysymykselle. Minä voin töppösineni lähteä vaikka millaiseen maastoon millaisella säällä hyvänsä. Toisin taitaa olla Rotan laita, joka nytkin joutui vetämään kumiset saappaat jalkaansa.

Minulle laitettiin vielä valjaat, mutta hihnaa ei kiinnitetty lainkaan. Sain siis juoksennella vapaasti ainakin alkumatkan, joten arvelin, että menisimme metsään. Rakastan metsälenkkejä, vaikka on maatielenkeissäkin omat hyvät puolensa. Metsässä saan kuitenkin juosta sydämeni halusta sinne tänne pehmeällä sammalella. Vaarana on ainoastaan se, että laumani muut jäsenet eksyvät. Sellaista on viime aikoina tapahtunut muutaman kerran, kuten olen kai kertonutkin.

Enpä väärin arvellutkaan. Tuskin oli päästy ovesta pihalle, kun he jo lähtivät kanssani eri suuntaan. Sain juosta kieli vyön alla, että tavoitin heidät, kun ensin olin aikani haeskellut heitä toisesta suunnasta. Sitten Rotta ehdotti, että valjaissani oleva vihreä vilkkuvalo laitettaisiin päälle. Niin tehtiin, ja se olikin hyvä. Nyt ihmiset voisivat seurata valoa ja näkisivät, mihin suuntaan heidän tuli kulkea, ettei ikävää eksymistä taas tapahtuisi.

Lenkki sujui lopulta kaikin puolin hyvin. Ilta alkoi jo hämärtää, kun tulimme kotiin. Nyt oli mukava käydä yöpuulle, vaikka sitä ennen Rotta laskikin minut vielä monta kertaa pihalle. Kuulin hänen puhuvan, ettei halunnut kuivailla lätäköitäni lattialta. Minä en ollut moisia puheita kuulevinani. Lätäköt olivat vahinkoja. Luulisi Rotankin, vaikka ihminen onkin, sentään sen verran ymmärtävän. Vähän loukkaantuneena menin nukkumaan vierashuoneen matolle. Minua oli nyt turha houkutella makuuhuoneeseen tyynylleni.