Eivät olleet Punahilkan tunteet Sutta kohtaan lämmenneet edellisestä kerrasta, eivät sitten tipan tippaa. Vuoteen ilot jäivät siis tälläkin kertaa pelkäksi haaveeksi. Vaikka Punahilkka piti lämmöstä ja läheisyydestä eikä suinkaan ollut kaino tai häveliäs hilkka, piti hän kuitenkin jonkinlaista rajaa siinä, millaisen suden kanssa ryhtyi lähempiin tekemisiin. Tämä Susi nyt vain ei saanut Punahilkkaa syttymään kovista yrityksistään huolimatta. Niin puutteessa ei Punahilkka kokenut olevansa, että kuka tahansa olisi kelvannut lemmentuskaa helpottamaan.
 
Aamu valkeni, ja Susi lähti työasioitaan hoitelemaan. Punahilkka jäi siksi aikaa hotelliin ja kulutti aikaansa miten parhaiten taisi. Hiukan puolenpäivän jälkeen palasi Susikin hotellille, ja sitten olikin kotiin lähdön aika. Punahilkka oli pari kertaa aiemmin ollut Suden autossa tämän kyyditessä häntä lyhyitä matkoja hotellipesään ja takaisin. Jo silloin hän oli ihmetellyt niitä monia vempeleitä, johtoja ja vipstaakeja, joita auton sisällä risteili sinne tänne, niin että hyvä, kun sekaan sopi. Susi oli selittänyt niiden olevan erilaisia hälyttimiä ties minkä varalta.
 
Kuitenkin vasta nyt, kun joutui istumaan autossa pari tuntia yhtä soittoa, Punahilkka tajusi, mitä nuo kaikki kojeet ja laitteet olivat. Ne olivat erilaisia hälyttimiä ja tutkan paljastimia, joiden avulla Susi toivoi välttävänsä ylinopeussakot. Kotimatka oli melkoista konserttia, kun jokainen vehje vinkui ja piipitti vuorollaan toinen toistaan kimeämmällä ja läpitunkevammalla äänellä. Punahilkka lähes piteli korviaan ja toivoi vain, että matka joutuisi nopeasti.
 
Sen lisäksi, että autossa vinkui ja paukkui, oli vauhti myös melko railakasta. Ilmankos tutkanpaljastimia tarvittiin. Tietyöt eivät tavallisesti saa Punahilkkaa eikä kai ketään muutakaan autoilijaa riemastumaan, mutta nyt hän oli tyytyväinen, kun tietä rakennettiin monen kymmenen kilometrin matkalla. Ainakin siinä kohden oli Suden pakko hiukan keventää raskasta kaasujalkaansa.
 
Kuin ihmeen kaupalla pääsi Punahilkka kuitenkin ehjin nahoin ja yhtenä kappaleena kotiin. Helpotuksen syvä huokaus pääsi huulilta, kun auto pysähtyi kodin pihaan, ja Punahilkka saattoi nousta sen kyydistä. Vieläkö Punahilkka tuossa autossa lukuisten hälyttimien melskeessä matkustaisi? Se näkee, ken elää.