Soile oli kyllä jo aiemmin käynyt ultraäänikuvassa. Silloin ei kuvissa ollut näkynyt kuin yksi sikiö. Mutta kerrankos ne ultraäänikuvat valehtelivat! Tai jos eivät nyt suoranaisesti valehdelleet, niin ainakin kertoivat vain osan totuutta. Kuvissa oli siis näkynyt yksi sikiö, ja kuvat ottanut kokenut kätilö oli sanonut, että kaikki näytti aivan normaalilta.

Ei Soile siis tosissaan kaksosraskauteen uskonut, mutta ei hänellä olisi mitään sitä vastaankaan ollut. Joka tapauksessa Soilen vatsa kasvoi hurjaa vauhtia, ja siellä potkiskeleva vauva oli vilkas ja liikkuvainen. Jopa niin liikkuvainen, että jossain vaiheessa Soile työtoverilleen lausui julki puoliksi leikillään epäilynsä, että lapsesta varmaan tulisi joku ylivilkas kouluhäirikkö.

Oli Soilen 40. syntymäpäivä. Ei sitä muuten juhlittu, mutta Soilen äiti ja isä lähettivät tyttärelleen onnittelut pienen lahjan kera. Asia herkisti Soilea tavattomasti. Liekö syynä sitten raskaus, vai oliko Soilella kukaties jo jonkinlainen ennakkoaavistus tulevista tapahtumista.

Tuo onnittelukortti ja sen mukana tullut lahja olivat nimittäin viimeinen lähetys äidiltä. Heti Soilen syntymäpäivän jälkeen äiti sairastui vakavasti. Hän sai aivoinfarktin, ja lisäksi hänelle tuli vakava suolistokomplikaatio, joka vaati leikkauksen. Kuin ihmeen kaupalla äiti selvisi niin infarktista kuin leikkauksestakin, vaikka aivan muuta epäiltiin, ja hänet siirrettiin kotipaikkakunnan sairaalaan toipumaan.

Äidin sairastuminen oli kova paikka Soilelle. Hän soitteli päivittäin sairaalaan tai sisaruksilleen kysellen äidin vointia. Vaikka pahin alkoi olla ohitse, ei tilanne edelleenkään hyvältä näyttänyt, ja äidin elämä oli koko ajan kuin vaakalaudalla. Jotenkin Soilelle oli tullut tavattoman tärkeäksi toive, että äiti saisi elää niin kauan, että näkisi pienen tyttärentyttärensä. Hän tunsi raskautensa kanssa käyvänsä kilpajuoksua elämän ja kuoleman kanssa. Huoli äidin voinnista painoi raskaana Soilen sydäntä.

Vapun tienoilla päätti hän lähteä äitiä katsomaan. Mikosta ei taaskaan ollut lähtemään mukaan, sillä hänhän olisi joutunut ottamaan töistä vapaata sitä varten. Ei se sopinut. Ei Mikko hyvällä silmällä katsonut Soilenkaan menemistä, mutta siitä välittämättä pakkautui Soile tyttärensä ja ison mahansa kanssa junaan ja körötteli kotiseudulleen.