Olen monta kertaa aiemminkin kirjoittanut tästä samasta aiheesta, mutta taas se tuli ajankohtaiseksi. Netti alkaa olla kohta pullollaan erilaisia blogeja. On Bloggeria, WordPressiä ja monia muita blogisivujen ylläpitäjiä. Myös tämä oma Vuodatuksemme kamppailee edelleen sinnikkäästi paikasta auringossa, vaikka välillä tuleekin lunta tupaan enemmän kuin omiksi tarpeiksi.

Kun oman blogin luominen ja sen ylläpitäminen on helppoa, yrittäjiä tietysti löytyy joka lähtöön. Eikä siinä mitään pahaa ole tietenkään. Vapaassa maassa saa jokainen julkaista juuri sitä, mikä itselle tuntuu läheiseltä ja tärkeältä. Siinä ei muilla ole nokan koputtamista.

Blogikirjoitteluun kuuluu olennaisesti myös mahdollisuus kommentoida toisten tuotoksia. Useimmat bloggaajat toivovatkin sitä ainakin salaa mielessään, ja muutamat laittavat sivulleen vielä erikseen asiasta maininnan. Onhan niin mukava tietää, että ihmiset lukevat, mitä taas tänään on virtuaalisesta kynästäni bittiavaruuteen lennähtänyt. Ja vielä mukavammalta tuntuu, kun kommentoija noudattaa keskinäisen kehumisen kerhon kirjoittamattomia, mutta silti olemassa olevia sääntöjä. Sellaisia kommenttejahan jokainen ilomielin julkaisee blogissaan.

Mutta entäs sitten, kun saatu kommentti ei olekaan sellainen kuin odotti ja toivoi? Jos ei se silitäkään bloginpitäjää ihanasti myötäkarvaan? Jos se onkin kriittinen, suorasukainen, asioita kyseenalaistava? Miten sitten toimitaan?

Tapoja on erilaisia. Joku julkaisee kommentin sellaisenaan, mutta alkaa kuitenkin kiihkeästi puolustaa omia näkökantojaan kommentoijaa vastaan. Toinen julkaisee kommentin, mutta ei ota siihen minkäänlaista kantaa. Joku poistaa kommentin kokonaan, ja äärimmäisin keino on se, että tarkistaa aina kaikki kommentit etukäteen ja julkaisee niistä vain sellaiset, jotka ovat itselle edullisia.

Itse kuulun ryhmään, joka julkaisee kaikki kommentit ilman ennakkotarkistusta eikä myöskään poista itselleen epäedullisia kommentteja. En myöskään koskaan julkisesti vastaa kommentoijille. Jos jollekulle on tarve vastata, teen sen yksityisesti kommentoijan sähköpostiin, mikäli osoite on tiedossani.

Käytäntöni perustuu siihen tosiasiaan, että aina on olemassa ihmisiä, jotka ovat kanssani eri mieltä asiasta kuin asiasta. En pyri antamaan kuvaan, että kaikki kirjoittamani olisi ehdotonta totuutta tai jotain sellaista, josta ei saisi sanoa mitään, saati arvostella.

Elämme ainakin toistaiseksi sananvapauden maassa, eikä minulla ole tarvetta ryhtyä sensuroimaan kenenkään rankkojakaan mielipiteitä tai ajatuksia minusta tai tuotoksistani. Kestän ne kyllä, ja ellen kestä, on silloin parasta olla julkaisematta yhtään mitään. Laittamalla kirjoitukseni julkisesti näkyville nettiin olen hyväksynyt toisten ihmisten, lukijoitten oikeuden sanoa siitä oma mielipiteensä, ihan millainen tahansa.

Olen myös sitä mieltä, että kommentoija on aina vastuussa sanoistaan, ei bloginpitäjä. Miksi minun siis pitäisi sensuroida kenenkään mielipiteitä? Omiaanhan ovat! Eivät ne tee minusta yhtään parempaa tai huonompaa ihmistä kuin olen, vaikka sisältäisivät mitä.