Kiltti ja auttavainen ihminen kun oli, mies suostui varastoimaan tavarat. Eräänä toukokuisena päivänä hän sitten tuli peräkärryn kanssa tavaroita hakemaan. Ne tavarat, jotka taloon vielä jäivät, minä kuljetin omaan varastooni tyttären kotiutumista odottamaan.

Eikä tässä vielä kaikki. Mies oli eläinrakas ihminen. Olin pari kertaa ollut hänen luonaan tyttären koira mukanani. Silloin mies oli ihastunut koiraan kovasti ja piti sitä varsin persoonallisena oliona, mitä se kieltämättä olikin. Kun kerran vähän leikilläni kysäisin, ottaisiko mies koiran huolehdittavakseen, hän lupasi auliisti sen tehdä.

Miehellä oli nuoruudessaan ollut oma koira, ja nyt kun hän oli eronnut, oli hän taas alkanut mieliä lemmikkieläintä itselleen. Kissaa mies oli ajatellut, sillä se olisi itsenäisempi eikä vaatisi samanlaista huolenpitoa kuin koira. Mutta kun koira, jollain lailla koulutettu ja persoonallinen aikuinen yksilö nyt oli tarjolla, niin sekin sopi.

Päätöstä ottaa koira helpotti se, että miehen vanha äiti asui kivenheiton päässä. Myös hän oli kovin eläinrakas ihminen. Jos mies joskus viipyisi töissä odotettua pitempään, voisi äiti käydä koiraa ulkoiluttamassa ja ruokkimassakin. Suuressa omakotitalossa ei myöskään ketään haittaisi, vaikka koira joskus ikävissään haukkuisi.

Minä yritin huojentaa tehtävää kertomalla, että koira oli jo vanha eikä luultavasti eläisi kovin monia vuosia enää. Sellaisesta ei mies halunnut kuulla puhuttavankaan. Nyt hän saisi koirasta lenkkikaverin, joka pakottaisi lähtemään ulos silloinkin, kun ei muuten huvittaisi lähteä. Koska tyttäreni oli kouluttanut koiraansa jonkin verran, saattoi sitä pitää irrallaan metsässä. Se oli miehestä hieno asia. Samoin se, että koira ainakin useimmiten tuli luokse, kun sitä kutsui. Minä en noita taitoja mitenkään erikoisina pitänyt, niinhän koiran kuuluikin tehdä, mutta miehestä ne olivat loisto-ominaisuuksia.

Kun kesälomani sitten alkoi, hain koiran entisen mieheni luota. Suuntasin loman aluksi sukuloimaan ja vein koiran mennessäni. Kun palasin sukulaisista, oli aika viedä koira uuteen kotiinsa. Sinne minäkin jäin ja vietin oikeastaan koko kesän siellä, jotta koira oleentuisi uuteen olotilaansa.

Mies oli töissä pitkiä päiviä. Hän lähti aamulla aikaisin ja palasi illalla yleensä vasta kuuden tienoissa. Täytyy sanoa, että päivät miehen talossa olivat minulle pitkääkin pitempiä. Kesä sattui vielä olemaan sateinen ja kolea, joten vietin aikaani paljon sisällä. Juttuseuraa minulla ei päiväsaikaan juurikaan ollut, mitä nyt joskus, kun lähdin asioitani hoitamaan.

Koira tuntui sopeutuvan taloon ja uusiin ihmisiin ympärillään hyvin. Minä lenkitin sitä aamulla ja päivällä ja mies taas illalla, kun hän töistä tultuaan lähti juoksulenkilleen. Siitä koira piti, että sai juosta vapaasti pururadalla. Yöt se nukkui tyytyväisenä omassa kopassaan syötyään hyvin ja saatuaan riittävästi liikuntaa.