Kun muuttaa uudelle paikkakunnalle, jolta ei entuudestaan tunne ketään, on vaarana se, ettei pääse mukaan paikkakunnan sosiaaliseen elämään. Etenkään, jos paikka on pieni ja vähänkin sisäänlämpiävä, saati kaksikielinen. Silloin jää helposti sivustakatsojaksi, ellei vain reippaasti mene itse mukaan.

Minä olin muuttanut juuri tuollaiselle paikkakunnalle. Pienuus minua ei haitannut. Paikkakunnalla oli kuitenkin tarjolla monenlaisia palveluja, joita tarvitsin ja paljon sellaisiakin, joita en tarvinnut. Sisäänlämpiävyydestä en vielä tuossa vaiheessa tiennyt, vaikka tietysti asian olisi entisten  kokemusten perusteella voinut päätellä.

Kaksikielisyys oli minusta pelkkää plussaa. Kuvittelin nimittäin, että nyt alan verestää ruotsin kielen taitoani, jota en monen vuoden opiskelun jälkeen ollut tarvinnut missään. Niillä seuduilla, joissa elämäni suurimmalta osin olin viettänyt, ei sille ollut ollut mitään käyttöä. Niinpä aivan kihisin innosta päästä kokeilemaan, miten kieleni ruotsiin taipuu.

Aluksi kylläkin esitin kaikki asiani suomen kielellä, sattuipa kohdalle sitten suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuva ihminen. Aina toin ensimmäisenä esille sen, että olin juuri muuttanut paikkakunnalle, ja poikkeuksetta sain ystävällisitä ja ilahtunutta kohtelua ja tervetulotoivotuksen kaupan päälle, suomeksi.

Kohta panin merkille sen, että paikkakunnan murre oli minulle aivan hepreaa. Sanan sieltä, toisen täältä ymmärsin kyllä, mutta pitemmät lauseet tuottivat jo ongelmia. Niinpä päätinkin hakeutua ruotsikieliseen keskusteluryhmään, sillä olihan minulla kuitenkin vahva pohja kielitaidolleni. Sanat ja ilmaisut vain olivat päässeet pahemman kerran unohtumaan.

Ryhmästä ei kuitenkaan koitunut suurtakaan iloa, sillä yksi ryhmäläinen osasi meitä muita paremmin ruotsia ja "varasti" koko keskustelun. Opettajakaan ei tuntunut olevan oikein ajan tasalla, sillä hänen osuutensa rajoittui lähinnä sanalistojen jakeluun sekä vuoropuheluun tämän ruotsia parhaiten taitavan kellokkaan kanssa.

Silloin päätin, että puhun suomea, koska sitä parhaiten osaan. Nykyisin kyllä jo sanon jonkun lauseen ruotsiksikin ainakin tutussa seurassa, mutta matka ruotsinkieliseen keskusteluun on kyllä vielä pitkä. Mutta jos elän pitkän iän, saattaa olla, että osaan toimittaa asiani ruotsiksikin.