Keskustelu jatkui vilkkaana aivan uuden aiheen ympärillä. Mukaan ehti myös AVK, joka arveli ko. artistin nähneen nuoressa UPK: ssa jotain eksoottista (Kärpäsen huom!). Olettamustaan vahvistaakseen hän liitti mukaan linkin, josta kiinnostuneet saivat asian itse tarkistaa. Sitten seurasi  AVK: lta kyllä sellainen kannanotto, että jopa Kärpäsen, joka ei kuitenkaan kaikkein herkkänahkaisimpiin tai kireänutturaisimpiin sen paremmin oikeassa elämässä kuin virtuaalimaailmassakaan tunnustaudu kuuluvansa, piti pyöritellä verkkosilmiään hyvä tovi sen luettuaan.

AVK nimittäin kehotti UPK: aa olemaan näille kymmenille päästyään ylpeä tuollaisesta imartelusta! Huh, huh, on Kärpäsenkin huokaistava itsekseen näyttöpäätteensä äärellä. Miten kukaan, siis yhtään kukaan, saati naisihminen, voi käsittää miehen naiseen tai naisen mieheen kohdistaman väkivallan vuosikymmenienkään jälkeen imarteluksi?

Väkivalta ja heikomman osapuolen alistaminen pysyvät väkivaltana ja alistamisena aina, vaikka tuhat vuotta vierisi! Tämä on Kärpäsen vankkumaton mielipide, eikä se siitä luovu, olkoonkin, että se tästä hyvästä saa niskaansa ties millaista syytöstä ja ilkkumista, eikä edes siinä tapauksessa, että kommenttien sisältöä yllättäen muutettaisiin tai niitä kokonaan poistettaisiin, mikä sekään ei Kärpästä yhtään ihmetyttäisi.

Nyt sai UPK vettä myllyynsä, mutta ei suinkaan AVK: n ”lausahduksesta”, vaan VRK: n ”totuuksista”. Vaikkeivät VRK: n ”Junttilanjussimaiset mielipiteet” UPK: aa  hänen omien sanojensa mukaan juurikaan hetkauttaneet kuin hetkellisen pahan mielen tuottajina, oli hänestä silti inhottavaa, että oli olemassa VRK: n kaltaisia kaiken kyseenalaistavia ja muita morkkaavia ihmisiä, joiden ainoana tavoitteena tuntui olevan toisten mielen pahoittaminen. Eikö joskus voisi vain lukea ja kuunnella ja antaa asian olla.

Sitten seurasi lause, joka ainakin Kärpäsen mielestä kumosi täydellisesti UPK :n äskeisen pyhimysmäisen asenteen. Hän nimittäin arveli, että VRK: lla taisi itselläänkin olla pussissaan samanlaisia jauhoja kuin puheenaolevalla väkivaltaisella artistilla. Saatiin lukea pitkä selonteko tapahtuman taustoista, vaikka niiden kertominen oli UPK: n mielestä tuollaisen asenteen omaavalle sama kuin olisi heitellyt helmiä sioille (Kärpäsen huom!).

Miksipä sitten kertoi? kysyy Kärpänen. Parasta olisi kai ollut jättää omaan arvoonsa VRK: n ”mielipiteet ja totuudet”. Niistä julkisesti ärsyyntymällä antoi UPK vain uusia aseita VRK: n käyttöön, joka kohta käyttikin niitä partaansa, jos hänellä sellainen on, naureskellen.

Enemmänkin Kärpästä ihmetyttää se, että AVK: n Kärpäsen mielestä melko arveluttavan kannanoton siitä, miten asiaan tätä nykyä pitäisi suhtautua, jätti UPK niin vähälle huomiolle. Vastauskommentista voisi ainakin Kärpänen päätellä, että hän oli siitä suorastaan mielissään. Syy siihen lienee selvä. Olihan kommentin kirjoittanut henkilö, joka kuului hyväsisko/hyväveli -sisäpiiriin, ja joka ei oikeastaan koskaan kyseenalaistanut mitään toisten kirjoittamaa. Käyhän se niinkin, miksei kävisi?

VRK oli nyt voittonsa saanut. Muutamalla lauseella hän latasi käsityksensä esiin tyyliin: Minkä kirjoitin, sen kirjoitin. Kun UPK ei enää saanutkaan kovista yrityksistään huolimatta VRK: ä tämän enempää älähtämään, vaihtoi hän tykkänään tyyliä. Sekään ei enää sytyttänyt ketään. Ainoastaan KHÄ päätyi vielä pohtimaan julkisuuden henkilöiden joskus varsin kyseenalaista käytöstä ihailijoitaan kohtaan.

Hän otti esille myös ihmisen sanattoman viestinnän merkityksen tällaisissa tapauksissa. UPK kiisti jyrkästi viestittäneensä väkivallantekijälleen yhtään mitään yhtään millään tavalla. Loppujen lopuksi nuoruusmuistoista suurin osa oli niitä mukavia, joita mielellään muisteli näin jälki käteen.

Vielä palattiin onnittelemaan voittajaa, joka siis oikeasti olikin vasta kakkonen. Hauskaa muuten, että vaikka postauksen tekstiä kykenee postaaja muuttelemaan näköjään lähes mielin määrin, on kommenttien sisältö kommentoijan vallassa. Sieltähän sen asioiden oikean laidan voi nytkin vielä tarkistaa, vaikka uudistettu postaus kertoisi vallan muuta.

Lopuksi saatiin vielä kuulla VRK: n käsityksiä ties kenestä. Kun samassa kommentissa mainitaan pari, kolme henkilöä, joihin viitataan sikin sokin epämääräisesti jokaisen toilauksista jotakin mukaan ottaen, on siinä hitaampien hankala seurata, ketä oikein tarkoitetaan, varsinkaan, jos ei VRK: n lailla ole tiennyt asioita jo ennestään. Selvisihän tarkoitettu henkilö sitten lopulta KHÄ: n kyselyn ja parantuneiden? nettiyhteyksien jälkeen.

Kun oikean vastauksen ensimmäisenä tiennyt vielä kauniiksi lopuksi jakoi voittonsa muiden tietäneiden kanssa, oli tämäkin arvuuttelu moninaisten vaiheittensa jälkeen saatettu kunnialla? loppuun.