Kolmea viikkoa myöhemmin Leena huomaa olevansa raskaana. Sydän lyö muutaman ylimääräisen lyönnin, kun asia valkenee hänelle. Toista lasta Kallen kanssa hän ei missään nimessä haluaisi, ei ainakaan tässä vaiheessa. Mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi, eikä Leena ole niitä naisia, jotka päätyisivät tekemään abortin. Lapset ovat Herran lahja, muistaa Leena jo kotoa oppineensa, ja sitä mieltä hän on itsekin. Ei ole syntyvän lapsen syy, jos Leena kiihkossaan unohti ehkäisyn kokonaan. Kalle taas ei koskaan ole sellaisesta kantanut huolta. Lapsi syntyy yhdeksän kuukauden kuluttua eli tammikuussa, kun Siiri juuri on täyttänyt yhden vuoden.

Tuskan hiki nousee Leenan otsalle. Kalle ei ole tuon kiihkeän lemmenyön jälkeen vieraillut hänen vuoteessaan, mutta jos hän saa vihiä Leenan raskaudesta, voi hän vaatia pääsyä sinne uudestaan ja säännöllisesti. Miten ihmeessä Leena kykenee salaamaan raskauden Kallelta, sillä ei hänellä ole mitään haluja ryhtyä säännölliseen avioelämään Kallen kanssa, jonka vilpittömyyteen hän ei edelleenkään luota.

Kallen ja Leenan välit eivät tuota yötä lukuun ottamatta ole juurikaan muuttuneet mihinkään suuntaan. Kalle käy arkisin töissä ja viettää illat enimmäkseen yksin omassa huoneessaan. Vain silloin tällöin hän istahtaa keittiön pöydän ääreen seurailemaan, kun Leena tiskaa tai laittaa ruokaa. Montakaan sanaa eivät aviopuolisot keskenään vaihda, ja pian Kalle taas sulkeutuu omaan nurkkaansa. Viikonloput hän yleensä viettää kavereidensa seurassa enemmän tai vähemmän kosteissa merkeissä, mutta ei tule humalaisena koskaan Leenan näköpiiriin.

Kun Leena ei voi enää mitenkään peittää raskauttaan, kutsuu hän Kallen eräänä kevätiltana iltakahville ja kertoo, että toinen lapsi syntyy tammikuussa. Kalle ryntää ylös paikaltaan kiroillen ja sadatellen. Leena saa taas kuulla olevansa lutka ja huolimaton narttu, joka ei edes sen vertaa huolehdi, ettei tulisi raskaaksi. Lisää äpäröitä ei tässä huushollissa Kallen elätettäviksi tarvitse maailmaan saattaa. Leena hankkii abortin ja sillä hyvä, on Kallen kova tuomio.

Mutta nyt ei Leena olekaan enää se arka ja pelokas morsian, jonka Kalle häpäisi hääiltana. Hän on aikuinen nainen ja äiti, joka rohkeutta ja äidinrakkautta uhkuen nousee puolustamaan itseään, Siiriä ja vielä syntymätöntä lasta. Ensiksi hän ilmoittaa, että hänelle ei puhuta noin. Ellei Kallella ole muuta sanottavaa, voi hän heti poistua talosta, eikä takaisin tarvitse tulla. Sitä ennen voi Kalle kuitenkin palauttaa mieleensä erään kevättalvisen illan ja yön, jotka vietti Leenan vuoteessa. Syntyvän lapsen isä on Kalle, eikä Leena aio kuunnella minkäänlaisia solvauksia Kallelta.

Aborttiin ei Leena taivu, se on sanomattakin selvää. Tämä lapsi saa syntyä, hyväksyipä Kalle sen tai ei. Leena aikoo huolehtia myös tästä lapsesta yksin, eikä Kallella enää koskaan ole mitään asiaa hänen vuoteeseensa.Näin Leena sanelee vakaalla ja hiljaisella äänellä. Kalle kulkee edestakaisin pienessä keittiössä käsiään nyrkkiin puristellen ja sadattelee omaa kovaa kohtaloaan. Että pitikin naida tuollainen nainen, joka ei osaa edes poikia synnyttää. Turha kuvitella, että Kalle enää edes halajaisi samaan vuoteeseen Leenan kanssa. Kyllä maailmassa naisia riittää vaikka joka sormelle. Ja varmasti joku heistä synnyttää Kallelle vielä oikein potran pojan.

Leenaa pelottaa, mutta nyt ei auta näyttää pelkoaan. Tuossa tilassa on Kalle täysin arvaamaton. Vaivihkaa Leena siirtää nukkuvan Siirin vaunut makuuhuoneeseen ja menee itse perässä. Hän lukitsee oven ja jää kuuntelemaan Kallen kiroilua. Nyt on parasta pysytellä kaukana Kallesta. Lopulta ovi paukahtaa, ja Leena arvaa Kallen lähteneen omille reissuilleen. Milloin tämä niiltä palaa, on täysin epäselvää, mutta Leena ei surisi, vaikkei enää koskaan näkisi Kallea…