Seuraavakaan viikko ei kummempia sisältänyt. Alkoi tuntua siltä, että asiaa yritettiin vääntää postaukseksi asti jo puutikuistakin. Arvailuja sentään jaksettiin aina järjestää ja niihin osallistua. Kas, kun ei moiseen arvailuun juurikaan mitään taitoja tarvittu. Milloin arvailtiin kävijämääriä, milloin taas olivat vuorossa kuva-arvailut.

Sekin oli havaittavissa, että kirjoittajien kaarti alkoi hiljalleen vähentyä. Tuon viikon postauksista oli vastannut vain muutama jäsen useamman postauksen voimalla. Oli joukossa sellainenkin postaus, jossa jo heti aluksi ilmoitettiin, että se sisälsi pelkästään turhaa lätinää. Toki sellaisenkaan postauksen tekeminen tai siitä ilmoittaminen ei kiellettyä ole. Sen tarpeellisuudesta taas voidaan olla hyvinkin montaa mieltä.
 
Joku kertoi jo otsikossa avanneensa pään. Tarkemmin tutkimalla kyse taisi kuitenkin olla hiihtakauden avaamisesta eikä postaajan pään sisällön esittelemisestä, vaikka voihan senkin siinä kirjoittamisen sivussa tulla ikään kuin vahingossa paljastaneeksi.

Tehtyään nopeasti uuden laskutoimituksen täytyy Kärpäsen hiukan korjailla yllä olevia sanomisiaan, ettei sitä vain syytettäisi asioitten tahallisesta vääristämisestä. Seuraavalla viikolla oli postauksia nimittäin kaksinkertainen määrä edellisviikkoon verrattuna, joskin postaajat olivat lähestulkoon samat tutut. Jokunen "uusi" sentään oli ilmestynyt mukaan. Uuden viikon aloitti postaaja, joka edellisellä viikolla oli kertonut pelkästään tyhjää lätisevänsä. Nyt oli kehiin heitetty pitkä sepustus harrastusmatkasta sen ”oheistuotteista”. Seuraavakin postaaja käsitteli harrastuksia, mutta sekaan oli heitetty myös televisio-ohjelman ”mainostusta”.

Harrastuksista puheen ollen aika kului kuulemma kuin siivillä, kun niihin osallistui. Tuon lauseen kyllä Kärpänenkin allekirjoittaa. Tällä postaajalla vain oli todella ikävä tapa kirjoittaa jollakin räikeällä tai sitten kovin haalealla värillä, niin että lukeminen kävi jopa Kärpäsen suuriin verkkosilmiin. Usein postaukset olivat myös melko pitkiä ja kirjoitettu yhteen pötköön, mikä haittasi lukemista eikä siihen kovinkaan paljon houkuttanut. Tällä kertaa sentään oli kappalejakoa jonkin verran ja myös valokuva tekstiä pilkkomassa.

Mutta yhteen asiaan ei mallioppisellakaan näyttänyt olevan vaikutusta. Tältä kirjoittajalta puuttuivat välilyönnit säännöllisesti välimerkkien jälkeen. Olisi luullut, että siihen olisi jo mainitun harrastuksen parissa kiinnitetty huomiota ja sitä seikkaa teroitettu. Mutta eipä vaan! Tulosta ei ollut nähtävissä ainakaan tähän mennessä.

Kirjoittajien joukossa oli jokunen muukin, joka kirjoitti samalla tavalla. Kärpänen ei voinut mitään sille, että tuollainen ”kosmeettinen” virhe auttamattomasti jotenkin vähensi ehkä ansiokkaankin postauksen arvoa sen silmissä. Kun kirjoittajat sentään muuten kirjoittivat aivan siedettävästi ja varmaan lukivatkin paljon muiden kirjoituksia, ei olisi luullut olevan iso asia korjata tuota ilmiselvää virhettä ottamalla oppia muista.

Seuraavassa postauksessa itse admin valisti jäsenistöä teknisistä muutoksista, joita sitten edellisen viikon oli blogin asetuksiin tullut. Samalla hän muistutti tärkeästä arvailukisasta, johon ei vielä kaikkien arvausta ollut tullut. Täytyihän katras saada arvailemaan, kun noin tärkeästä asiasta oli kyse! Yksi kuva-arvailukin saatiin mukaan ja sitten pari lyhyttä postausta teknisistä ongelmista, joita oli ilmennyt mm. kommentoinnissa.

Mutta sitten päästiinkin asiaan. Harvakseltaan noihin aikoihin kirjoittava, välilyöntejä harrastamaton postaaja kertoili kuulumisiaan ja mukavia odotettavissa olevia tapahtumia. Sen jälkeen hän ilmoitti siirtyvänsä asiasta toiseen, kuten tekikin. Salaperäisyyden verhon suojassa hän kertoi vierailleensa eräässä blogissa, jonka nimeä ei maininnut, mutta jonka kuvauksesta kyllä hyvin tunnisti, ko. blogin kirjoittaja kun tämän kirjoittajan mukaan ammensi aiheensa lintukodosta. (Voi, voi tuollaista aiherosvoa! Kärpäsen huom!)

Aiemmin olivat aiherosvon kirjoitukset kovasti ärsyttäneet, mutta nyt oli tämä postaaja päässyt jo niin korkealle henkiselle tasolle (kärpäsen huom!), että enää huvittuneena seuraili, mitä blogissa kirjoitettiin. Huvittuneisuus johtui osaltaan siitä, että kirjoituksiin oli nyt tullut eloa ja väriä juuri siitä syystä, että aiherosvo kuvaili tätä niin värikästä ja eloisaa yhteisöä. Aiemmat tarinat taas olivat olleet kovinkin kyllästyttäviä pitkine monologeineen, joissa tarinoiden marttyyrit lopulta selvisivät ihan omin voimin kaikista koettelemuksistaan ja ottivat elämänsä ohjat omiin käsiinsä.

Hmm, eräänlaista analyysia tuokin, tuumii Kärpänen. Sitä se vain ihmettelee, että jos mokomat jorinat niin kovin kyllästyttäviä olivat, niin aika tarkastipa tämä postaaja ne kuitenkin oli lukenut, koska osasi tuonkin verran niistä sanoa. Sekin postauksesta paistoi silmään, että siinä yritettiin vähätellä aiherosvon kirjoitustaitoa, jopa koko elämää tavoitteena ilmeisesti saada rosvo lopettamaan jaarittelunsa.

Tuollainen vähättely ei toki mitään uutta ollut. Sitähän yritti yksi jos toinenkin siipeensä saanut lintukotolainen. Erikoista tässä postauksessa oli se, että postaaja joskus aiemmin oli kovastikin kehunut aiherosvon kirjoituksia ja kertonut lukeneensa ne kaikki, pitäneensä niistä ja aina uutta postausta odottaneensa. Nyt oli ääni kellossa tykkänään muuttunut, mutta sellaistahan se tuuliviirien elämä on. Ne kääntyilevät aina vallitsevien tuulten mukaan.

Postaus sai tietenkin muutamia samanhenkisiä kommentteja, joista saattoi suorastaan nähdä, miten kommentoija yritti vetää toista suupieltään huvittuneeseen virneeseen, kun toinen kiristeli hampaita. Loppupäätelmänä oli kuitenkin se, että kohta tuollaiset aiherosvot häviävät tuhkana tuuleen. Jätkät ne mennä porskuttaa!

Viikon loput postaukset käsittelivät sitten vaaleja, tietoteknisiä ongelmia, mukana oli pari videota ja postausviikon päätti tietenkin yllätys, yllätys arvausvisa! Todella mielenkiintoista ja hyödyllistä, on, on! Lätkäisy sille, joka muuta väittää!