Sunnuntaina iltapäivällä minulla oli todella huono olo. Makasin eteisen lattialla ja tärisin. Rotta ja Isäntä puuhasivat tietokoneen kimpussa, mutta kun Rotta huomasi minut, nosti hän minut syliinsä ja kyseli, mikä minun oikein on. Joskus kyllä ihmettelen ihmisten typeryyttä. Ensinnäkin, mistä minä olisin voinut tietää, mikä minua vaivasi ja toiseksi, miten olisin pystynyt vastaamaan? Tärisin siis vain Rotan sylissä, kun en muutakaan voinut. Onneksi sain kohta ruokaa, ja oloni parani huomattavasti. Vettä tietysti kului siinä sivussa melkoiset määrät.

Illemmalla lähdimme Isännän kanssa viemään Rottaa pois, sillä Isäntä lainasi hänen autoaan, kun hänen oma autonsa oli  hinattu korjaamolle. Matkalla kuulin puhuttavan, että eläinlääkäriaikaa yritettiin saada keskiviikolle tai torstaille. Ne päivät sopisivat parhaiten Isännälle.

Nyt on keskiviikko. Mahdammeko mennä tänään? Ainakin Isäntä eilen kulki perässäni löylykauha kädessään, kun menin nostamaan jalkaani puskan juurelle. Voi, että minua nauratti itsekseni. En kuitenkaan halunnut hankaloittaa hänen työtään, vaan pissasin kuuliaisesti pitkät pissat, ja kaipa hän sai näytteen otettua. Ainakin hän vaikutti aivan tyytyväiseltä.

Eilen kävimme Isännän kanssa metsälenkillä. Oli tosi mukavaa kuljeskella rauhassa keväisessä metsässä ja haistella kaikkia mukavia hajuja. Emme juosseet, vaan vauhti oli juuri minulle sopivaa. Lenkin jälkeen minua janotti tietysti kovasti. Minusta tuntuu, että juomistani on rajoitettu. Kuppiani ei enää täytetä piripintaan aina sen jälkeen, kun olen juonut sen tyhjäksi. Isännästä ei varmaankaan ollut hauskaa kuivata lattialta toista lätäkköä, joka minulta lirahti maanantain vastaisena yönä. En tehnyt sitäkään tahallani, ja luulen, että Isäntä kyllä ymmärsi sen. Olen saanut myös ylimääräisiä ruokapaloja. Niistä on ollutkin se hyöty, että minua ei ole heikottanut enää niin kovasti.

Illalla lenkin jälkeen kävimme vielä Mummolassa. Jaanakin tuli mukaan. Ihmettelin vähän kaikkien vakavia ilmeitä ja sitä, että minua siliteltiin ja hyväiltiin melkeinpä ylenpalttisesti. Sain ylimääräisen harjauksenkin ja kotona sain vielä Rotan tuomia herkullisia suolaisia makkaroita. Mummo tietysti antoi minulle herkkuja myös, sillä osaan kyllä katsoa häntä sillä lailla, että hän heltyy.

Tänään on siis keskiviikko. Näyttää siltä, että Isäntä ei lähdekään töihin. Ainakaan hänellä ei ole sitä tavallista hoppua kuin muina aamuina. Taidanpa hypätä sänkyyn hänen viereensä. Siinä meidän miesten on mukava köllötellä aamutuimaan hetken aikaa. Minun on kyllä kohta päästävä ulos, sillä rakkoni taitaa haljeta, ellen pääse sitä tyhjentämään. Loikoilen kuitenkin vielä hetken tässä Isännän kyljessä ja nautin rapsutuksista ja silityksistä. Jos menemme tänään eläinlääkärille, niin kuin luulen, kerron sitten myöhemmin, mitä siellä vaivoistani sanottiin.