Isä katsahtaa Mariaa, silittää kevyesti hänen tummia hiuksiaan ja huoahtaa syvään. Sitten hän suuntaa katseensa jonnekin kaukaisuuteen ja alkaa puhua hiljaisella äänellä. Maria kuuntelee tarkkaavaisesti kertaakaan keskeyttämättä, mutta mitä pitemmälle isä ehtii, sen levottomammin pamppailee hänen sydämensä.

- Maria, tyttäreni, isä aloittaa.

– Olet jo siinä iässä, että meidän on ajateltava avioliittoasi. Olet hyvä tyttö ja hoitanut aina sinulle uskotut työt mallikelpoisesti. Koskaan ennen ei lammaslaumamme ole tullut niin hyvin hoidetuksi kuin tänä aikana, jolloin sinä sitä olet hoitanut. Myös äitisi on ollut tyytyväinen siihen, miten olet hoitanut hänen sinulle uskomansa askareet. Sinusta tulee ahkera, kelpo vaimo ja lastesi hellä ja huolehtivainen äiti.

Isä vaikenee ja on jonkin aikaa hiljaa. Sitten hän jatkaa samalla hiljaisella äänellä kuin äsken. Mariasta vaikuttaa siltä kuin isä joutuisi nieleskelemään, ja välillä tämä pyyhkäisee karhealla, ankaran työn kovettamalla kädellä silmäkulmaansa. Se tuntuu Mariasta oudolta, sillä hän on tottunut näkemään isän aina nauravana ja reippaana perheenpäänä, joka kuuluvalla äänellä ohjaillen pitää oman laumansa kaidalla tiellä.

- Kovin mielellämme me äitisi kanssa pitäisimme sinut vielä vuoden tai pari ilonamme ja apunamme, mutta tiedäthän, että toimeentulomme on kovin niukkaa, ja yksikin ruokittava suu vähemmän taloudessa merkitsee paljon. Eräs Joosef –niminen mies Nasaretista on nähnyt sinut ja haluaisi sinut vaimokseen. Hän on jo useamman kerran kysynyt asiaa minulta, mutta aina olen jollakin tekosyyllä pystynyt siirtämään lopullisen vastauksen antamista. Tänään hän sitten ilmaantui luokseni ollessaan käymässä täällä kylässämme muissa asioissa. Taas hän esitti minulle saman kysymyksen kuin aiemmin:

- Saanko tyttäresi Marian vaimokseni? Tänään haluan vastauksesi.

 - Näin hän sanoi minulle, enkä enää millään verukkeella pystynyt olemaan vastaamatta. Niin sitten kesken työpäivän kiiruhdin kotiin keskustelemaan asiasta äitisi kanssa. Toin Joosefin mukanani, jotta äitisikin näkisi hänet. Siinä keskustellessamme ja Joosefia puhuttaessamme sekä hänen soveltuvuuttaan aviomieheksesi arvioidessamme tulimme siihen tulokseen, että Joosef on ahkera, hyvä ja kunniallinen mies, jonka vaimoksi voimme sinut turvallisin mielin antaa. Hän pitää huolen sinusta ja tulevasta perheestänne, ja uskon, ettei sinulla tule olemaan puutetta mistään.

Taas isä vaikenee ja silittää Marian hiuksia. Tuska puristaa Marian sydäntä. Hänen on vaikea käsittää, mitä isä juuri on sanonut. Hän on kyllä kuullut kaiken ja ymmärtänytkin kuulemansa, mutta käsittämään hän ei pysty.

Kaikki ilo tuntuu kadonneen Marian maailmasta, ja hänen äsken kirkkaina ja loistavina säteilleet tummat silmänsä ovat nyt vakavat ja täynnä pidätettyjä kyyneliä. Hän, kuusitoistavuotias Maria on kohta naitu nainen ja äiti, vanhan miehen vaimo, vastuussa perheestään ja miehen omaisuutta.

Mutta jos Maria on luullut, että isä nyt on kertonut kaiken oleellisen, hän erehtyy pahemman kerran. Sydän tuntuu pysähtyvän Marian rinnassa, kun isä jatkaa puhettaan. Ei, tämä ei voi olla totta! Isä ja äiti eivät voi tehdä hänelle tätä! Maria ei tottele heidän tahtoaan!

- Maria, Joosef on hyvä mies. Tiedän, että tämä voi tuntua sinusta pahalta, sillä olethan vasta nuori tyttö ja varmasti haluaisit aviomieheksesi itsesi ikäisen nuorukaisen. Mutta ymmärrät kai, että emme voi torjua Joosefin tarjousta. Olemme äitisi kanssa kyllä panneet merkille, että naapurin Markus on sinulle hyvin mieleistä seuraa. Jopa niin mieleistä, että monena yönä olemme kuulleet sinun hiipivän salaa häntä tapaamaan. Nyt kadumme syvästi sitä, ettemme puuttuneet tapaamisiinne aiemmin ja tehneet niistä ajoissa loppua, mutta emmehän hyväuskoisuudessamme mitenkään voineet aavistaa, että näin kävisi.  Eilen äitisi kertoi minulle, miten sinun asiasi ovat, mutta vannotti minua olemaan puhumatta sinulle mitään, kunnes yhdessä keksisimme jonkin ratkaisun.

Taas isä vaikenee ja tuijottaa hiljaa huokaillen jonnekin kaukaisuuteen. Maria yrittää seurailla hänen katseensa suuntaa, mutta ilta on jo pimennyt eikä pimeydestä voi erottaa mitään. Vain kaskaiden laulu kuuluu kovaäänisesti lämpimässä yössä.