Viime viikolla hankin toisen pakastimen. Päätin sitte sulattaa vanhan laitoksen. Se on jääkaapin alla, ja aina on sama arpominen, kumpi säätönappi kuuluu kumpaan. Ne on niin huonosti merkitty. Siirsin kaikki pakasteet siihen ”uuteen” ja käänsin sulatettavan pakastimen säätönapin nollille. Tällä kertaa osun oikeaan ens yrityksellä. Pakastin alako heti sulaa. Siinä on semmonen muovinen ohojuri, joka laitetaan pieneen uraan. Sen pitäs johattaa kaikki sulamisveet astiaan, joka asetetaan ohojurin alle. Olin teheny saman monta kertaa ennenki hyvällä menestyksellä. Laiton vielä lattiarievun astian alle, että varmaan ei ois veet pitkin lattiaa.

Sitte vaan oottelemaan. Tällä kertaa sulattamisen kans ei ollu mitään kiirettä, ku pakasteet oli turvallisesti kylymässä eikä sulamisvaaraa ollu. Hommailin kaikenlaista ja sitte menin keittiöön kahtomaan, missä mallissa sulaminen oli. Näin jo ovelta, että pakastin oli sulanu kokonaan, kaikki sulamisvesi oli valunu lattialle, ja lattiariepu oli aivan märkä. Astiaan ei ollu osunu ku pieni liru.

En tiijä, mikä ny oli menny vikaan. Olinko laittanu ohojurin väärin paikalleen eikä se sitte ohojannukaan sulamisvesiä astiaan, vaan ne valu kaikki sen ohi lattialle. Onneks märkä riepu ei ennättäny olla kauaa laminaattilattialla. Ois muuten voinu tulla ikävää jäläkeä.

Laiton kuivan rievun lattialle ja työntelin sen reunoja mahollisimman kauas pakastimen alle. Arvelin nimittäin, että tottahan vettä oli sinneki päin valunu. Enkä väärin arvellukaan. Ku äskön kävin kahtomassa, oli rievun nurkka kostea. Luulen kumminki, että suurimman osa vesistä sain pois. Mitä en saanu, niin niille en voi mitään. Jos laminaatti menöö pilalle pakastimen alta, niin ei se ainakaan oo aina silimissä eikä haittaa elämistä mitenkään. Jos joskus muutan tästä pois, jää pakastin paikalleen, eikä pilallinen kohta tuu sillonkaan esiin uuven asukin harmiks.

Hoh-hoijaa! Määhän sanon, että tahameasti on viikko lähteny käyntiin. Ku olo on tahamea, ei pitäs ruveta mihinkään hommiin. Mutta ei ihan toimetonnakaan viiti olla. Parvekkeella on jo niin kuuma, ettei sinnekään tee mieli mennä paistumaan. Jotain hommaa on keksittävä täällä sisällä, ettei tuu aivan pitkiin täihin. En ny kumminkaan rupea mihinkään ankaraa aattelua ja ponnistelua vaativiin hommiin. Jätän ne niille päiville, ku oon vähä virkumpi.