Markku istahtaa takaisin sohvalle muistelemaan, miten asiat sitten etenivät. Appivanhemmat halusivat keskustella vielä Eskon asioista. Keskenään he olivat päättäneet senkin, että koska Markku nyt oli luopunut Eskon hoidosta ja kasvatusvastuusta ja luovuttanut sen heille, oli viisainta, että isovanhemmat adoptoisivat Eskon omaksi lapsekseen. Silloin Markku vapautuisi myös kaikista kustannuksista, joita Eskon hoidosta aiheutuisi. Markku saisi kuitenkin tavata Eskoa aina, kun haluaisi. Eivät isovanhemmat sentään isän ja pojan välejä halunneet katkaista. Myös adoptioasia oli jo laitettu vireille. Siihen tarvittiin kuitenkin vielä Markun suostumus.

Mitä taas tuli perintöön, jota Markku ilmeisesti ajatteli Sirkan kuoleman jälkeen saavansa, niin muistihan Markku, että Sirkka ja hän olivat solmineet avioehdon ennen naimisiin menoaan. Markku ei siis saisi talosta yhtään mitään. Huonekalut, joita tässä huushollissa näkyi olevan, kuuluivat tietenkin Markulle, ja hän saisi tehdä niille, mitä tahtoi.

Näine hyvineen appivanhemmat poistuivat Esko mukanaan ja lupasivat palata huomenna Sirkan arkkua noutamaan. Jos Markku halusi, sai hän tietenkin tulla mukaan haudalle. Välttämätöntä se ei olisi. Kaikki oli jo sovittu ja järjestetty. Huomisaamuna kello kymmenen hauta avattaisiin ja sinne vain muutamia päiviä sitten laskettu arkku nostettaisiin ylös. Vanhemmat halusivat avata myös arkun nähdäkseen tyttärensä ruumiin ja samaan arkkuun laitetut pienet kaksoset, mutta se tehtäisiin vasta kotipitäjässä ennen uudelleen hautausta.

Markku huokaa syvään. Hän tuntee kuluneen viikon aikana vanhentuneensa vuosia. Itsesyytökset eivät jätä häntä rauhaan, ja aina tämän tästä vaipuu hän synkkiin aatoksiin muistaessaan, miten kaikki tapahtui. Ei hän voi olla ylpeä itsestään, mutta ei hän tahdo sitäkään myöntää, että olisi toiminut väärin. Aina löytyy syyllinen, kun sitä riittävän ponnekkaasti etsii.

Appivanhempiaan vastaan hän ei uskalla nousta. Heillä on rahaa, ja ovathan he myös tavallaan oikeassa. Sitä parempi, mitä vähemmän yhteyttä heihin pitää. Esko kasvakoon heidän luonaan heidän virallisesti adoptoituna lapsenaan. Aikanaan hänestä tulee varmasti hyvä isäntä taloon.

Ei Markku seuraavana päivänä mennyt haudalle, kun Sirkan arkku nostettiin maasta. Se luku oli nyt kirjoitettu loppuun hänen elämässään. Tai niin hän ainakin kuvitteli…