Myös AMP astui areenalle. Ensin hän arvaili ja sitten sanoi vakaan käsityksensä kirjoittelusta. Hänen mielestään jokainen sai kirjoitella, jos kirjoittamisenhalu sisikuntaa pakotti. Muun sosiaalisen toiminnan puutteessa sopi tällainen virtuaalisosiaalisuus, vaikka harvakseltaan ilmeneväkin, AMP: lle oikein hyvin. Jos tämäkin vähä olisi häneltä puuttunut, niin jo olisi ollut piru merrassa, ellei sitten kärpänen seitissä (Kärpäsen huom!).

Myös AMP sai KHÄ: ltä varauksettoman kannatuksen, jopa niin varauksettoman, että AMP alkoi oikein sanailla asiasta. Sanailuunsa itsekin ihastuneena (Kärpäsen huom!) hän sitten korjasi vielä arvauslausumaansa, mutta kuten aiemmin on jo todettu, oikein oli arvannut ainoastaan VRK, vaikkakaan oikeaa vastausta ei vielä tässä vaiheessa ollut julkistettu.

Hyvin harvoin postaava ja kommentoiva jäsen tuli nyt esiin kolostaan. Arvaus oli hänelläkin, ja kun oikean vastauksen tietää ja oikeastaan jo ennen sen paljastusta, ei voi kuin ihmetellä, millaisten synapsien yhteenliittymänä moinen arvaus oli syntynyt. Arvata sai kuitenkin jokainen laillaan, ja tavallaanhan arvailujen kirjo kertoi melko paljon arvailijoista ja heidän taustoistaan, elinpiiristään, kiinnostuksen kohteistaan ja ties mistä.

Kirjoittamattomuuteen hänellä oli vastauksena syksyn kiireet ja sen raskaus. Lisäksi havainto siitä, että lukijoita ei käynytkään entiseen malliin, tylsistytti kirjoittajankin. Haa, tässäpä onkin mielenkiintoinen näkökanta ainakin Kärpäsen mielestä. Onhan se vastikään lukenut jostakin (liekö peräti pikkuyhteisön sivulta) oletuksen, miten laskureitten kasvavat numerosarjat muokkaavat hukassa olevalla itsetunnolla varustetun kirjoittajan tekstejä. Tällaiselle kirjoittajalle on tärkeää vain se, kuinka monta lukijaa ja kurkkailijaa sivulla käy. Mahtoiko tämä oletus päteä myös yhteisön omien kirjoittajien suhteen?

Tuskinpa, vastaa nyt Kärpänen. Kyseiset kirjoittajathan ovat valioyksilöitä niin kirjoittajina kuin ihmisinäkin. Heitä eivät pienet notkahdukset lukijatilastoissa vie maalta merelle toisin kuin joitakin heikommalla itsetunnolla varustettuja yksilöitä. He kirjoittavat, kun siihen tarvetta ja intomieltä tuntevat lukipa heidän juttujaan sitten yhtikäs kukaan. Oi, tätä ihmisluonteen suurta jaloutta, joka tuntui aivan pesiytyneen juuri tähän yhteisöön (Kärpäsen huom!)!

HHPK (hyvin harvoin postaava ja kommentoiva) jatkoi kuitenkin vielä, mikä hänen käsityksensä tällaisesta yhteisöstä oli. Tyhjää parempaa tämä oli, ja kaikkihan perustui vapaaehtoisuuteen ja ”nettiyhdessäolon” iloon.

Siinäpä ilmaisu, joka saa ainakin Kärpäsen suun aivan ymmyrkäiseksi. Mitähän tuolla oikein mahdetaan tarkoittaa? Tai kyllähän Kärpänen sen on käsittävinään, mitä ilmaisulla halutaan sanoa. Mutta sitä se ei käsitä, miten se mukamas toteutuu tällaisessa ympäristössä.  Jokainen kirjoittaa silloin kuin kirjoittaa omassa kammiossaan, julkaisee tuotoksensa, jonka toiset sitten lukevat, jos lukevat milloin sattuu kirjoittaen siihen ehkä satunnaisen kommenttinsa joko asiaan liittyen tai sen vierestä. Mitä ”nettiyhdessäolon” iloa tällaisessa voi kokea sen enempää kuin vaikkapa kommentoidessaan jotakin sanomalehden kirjoitusta. Mutta ehkä se kaikki onkin niin hienoa ja jalostunutta, ettei Kärpänen olemattomilla aivoillaan voi sitä alkuunkaan käsittää. Niin sen täytyy olla, sillä eihän Kärpänen toki kenenkään, tässä tapauksessa HHPK: n kokemusta voi eikä haluakaan mennä teilaamaan ja mitätöimään, ei toki.

Saatuaan vielä postaajan vastauksen arvaukselleen palasi HHPK takaisin toisen asian kanssa. Hän oli kirjoittanut omaan blogiinsa jo eilettäin, mutta vieläkään ei sitä näkynyt reunassa olevassa blogilistassa. Siinäpä taisikin olla syy, kun ei kävijöitä sivulla vilahdellut.

Kuin HHPK: aa lohduttaakseen ilmoitti AMP kautta rantain joitakin tunteja myöhemmin käyneensä kommentoimassa ko. blogia. Kaikki oli siis taas paremmin kuin hyvin (Kärpäsen huom!).