Meneillään oleva postausviikko ei niitä kaikkein vilkkaimpia ollut, jos lasketaan postausten lukumäärää, sillä vain neljä postaajaa oli teroitellut virtuaalista kynäänsä valuttaakseen päänsä sisältöä muiden hämmästeltäväksi. Yksi heistä oli TiHe. Hänelle oli yllättäen pällähtänyt päähän tapaaminen isolla kirkolla joskus yhteisön jäsenten tapaamisareenana toimineen deittisivuston aikoihin. Hän piti tuota päähän pällähdystä jotenkin outona asiana, ja luki sen myötä itsensä omituisten otusten kerhoon. Jotenkin Kärpäselle tuli kuitenkin tunne, että ”outous” tässä TiHe: n tapauksessa tuli nyt käsittää positiivisessa hengessä. Oli ikään kuin hienompaa olla vähän erikoinen tai outo eikä aivan tavallinen taavi.

Tapaaminen oli ilmeisesti tehnyt TiHe: een suuren vaikutuksen. Näin voisi päätellä vaikkapa siitä, että juuri hän oli se, joka tämän tästä ehdotti uutta tapaamista ja etsiskeli sille järjestäjää. Itse hän ei järjestelyvastuuseen alkaisi, mutta varmasti tulisi paikalle, jos tapaaminen jossakin päin järjestettäisiin. Toinen seikka, josta voisi ajatella TiHe: n yhä ajattelevan tuota tapahtumaa lämmöllä, oli se, että hän nyt postauksessaan pimeimpään talviaikaan kyseli, ketkä kaikki nykyisistä lintukotolaisista olivat mahtaneet olla paikalla, ja kuka muisti kenenkin läsnäolon.

TiHe itse muisti nimeltä mainiten muutamia. Pääjärjestelyvastuussa olleet emännät olivat tietysti painuneet muistin syövereihin, samoin laulava letunkäryyttäjä. Oliko myös VRK laulaa luikautellut tilaisuudessa, siitä ei TiHe ollut aivan varma. Guru muistettiin ja KHÄ: stä oli hämärä muistikuva, samoin RR: sta. TiHe itse oli jälkeenpäin riimitellyt jonkinlaisen runonpätkän tilaisuudesta. Sekin kertonee siitä, miten vaikuttunut hän tapaamisesta oli ollut.

Letunkäryyttäjä oli ensimmäinen, joka myös ilmoitti kuuluvansa tuohon outojen sakkiin. Eihän tässä nyt muita huonompia oltu, ei ollenkaan. TiHe: n aihetta lettuilija piti mukavana selittämättä kuitenkaan sen tarkemmin, miksi niin ajatteli. Hän muisti tapaamisesta suunnilleen samat henkilöt kuin TiHe. Lisäksi hän kertoi, että oli jo etukäteen kysellyt, mistä kaikkialta väkeä kokoontumisajoihin oli saapumassa. Saamiensa tietojen perusteella oli hän sitten rustannut hänkin jonkinlaisen puheen tilaisuudessa esitettäväksi.

Nikkejä muistui pitkä litania letunkeittäjän mieleen, vaikka aivan kaikista ei hän ollut varma, missä yhteydessä ko henkilöt oli tavannut. Mutta ainakin KHÄ oli siellä ollut, samoin PPHH, vaikka eri nikillä esiintyen. Vaikea oli kaikkia tarkasti muistaa, mutta ehkä joku toinen muisti asioita paremmin. Toisten muistitiedon kun kuulisi, saattaisi omakin muisti siitä virkistyä.

HHPK sanoi myös sanasen tähän asiaan. Vaikkei ollut paikalla ollut laisinkaan, tuntui hän ihmeen hyvin tietävän tilaisuudesta yhtä ja toista. Se, että pari päivää ennen tilaisuutta oli sattunut kulkemaan paikan ohitse sinne kohta kokoontuvia ajatellen, ei riittänyt selitykseksi moiselle tietämykselle. Tai mistäpä Kärpänen sen tietää, millainen ennustajaeukko HHPK oikein oli. Mutta sitten paljastui, että HHPK oli viestitellyt  tilaisuudessa olleen herrasmiehen? kanssa noihin aikoihin, ja tämä oli kertoillut HHPK: lle kokemuksiaan illasta.

Nyt on Kärpäsen aivan pakko sanoa tähän väliin, että silläkin sattuu olemaan jotakin kuulopuhetietoa tilaisuudesta, sillä itsehän se ei siihen osallistunut edes kärpäsenä katossa. Mutta koska kyseessä tosiaankin on pelkkä kuulopuhe, ei se sitä tämän enempää tässä revittele eikä levittele. Myhäileepä vain itsekseen muistellessaan noita puheita, ja tuumailee, että jos tottakin lienevät, niin eivät kovin mairittelevaa kuvaa anna puheitten kohteista, saati ko "herrasmiehestä”.

TiHe vahvisti vastauksessaan, että mukavaa oli ollut. Oli saanut laulaa ja tanssia, syödä ja juoda. Tutustuminen toisiin oli sujunut hyvin näiden aktiviteettien avulla. Järjestelyistä vastenneet emännät saivat toistamiseen kiitokset onnistuneesta illasta.

Myös RR vaipui nostalgisiin tunnelmiin. Hänellä tuntui olevan varsinainen norsunmuisti, sillä niin helpon tuntuisesti hän luetteli jo kaikki edellä mainitut ja lisäksi vielä monta tähän asti vielä mainitsematonta osallistujaa.

Kohta ilmoittautui uusi jäsen omituisten otusten kerhoon. VRK kertoi, miten vastentahtoisesti hän oli tilaisuuteen lähtenyt. Kaikki tuntui olevan päin p……ä heti alkumetreiltä asti. Siitä syystä tuntuukin hiukan kummalliselta, että VRK käyttää itsestään ”friikki” -termiä. Sehän tarkoittaa kyllä ”omituista”, mutta yleensä myös innokasta jonkin asian harrastajaa.

Vai oliko niin, että vastentahtoisuuttaan korostamalla yritti VRK peittää sen, että olikin osallistunut tilaisuuteen enemmän kuin mielellään. Kun kommenttia luki hiukan pitemmälle, alkoivat asiat kummasti järjestyä. Rappuset eivät enää tuntuneetkaan niin jyrkiltä ja vaikeasti kuljettavilta, ja yösija (kenties jotain muutakin?) aamupaloineen järjestyi lähes yllättäen ystävällisen muusan toimesta (Kärpäsen huom!).

Samoja jo pariin kertaan mainittuja osallistujia muisti myös VRK tapaamisesta. Loppukaneettina vielä saatiin kuulla, että odotukset, (joita siis ei alun perin pitänyt olla lainkaan tai ainakin ne olivat olleet kovin negatiivissävytteisiä) olivat täyttyneet. Kommentin viimeinen lause oli taas sellaista siansaksaa, ettei Kärpänen edes yritä sitä ymmärtää tai tulkita. Ja tuskinpa maailma siinä mitään menettää!

Myös KHÄ narisutteli muistinsa saranoita. Siihen katsoen, että omistaa niinkin monta jalkaparia, oli kiinnostavaa kuulla, että hän oli saapunut paikalle lähes viimeisten joukossa seurassaan letunkäryyttäjä, joka ilmeisesti oli paistellut lettujaan sen verran kauan, että kiirettä seuraavaan paikkaan tuppasi jo pukkaamaan. Oliko lettuja otettu peräti  eväsruuaksi pitkälle reissulle, sitä ei tarina kerro (Kärpäsen huom!).

Samat nikit vilahtelivat myös KHÄ: n muisteluksissa. Joku uusi sentään oli saatu tungettua joukkoon ja mainittiinpa sellainenkin, jolta sika oli syönyt eväät tykkänään, niin ettei tämä lupauksestaan huolimatta ollut saanut luitaan liikuteltua paikalle lainkaan. Lettueväät olisivat siis olleet enemmän kuin tarpeen tälle henkilölle (Kärpäsen huom!).

Sitten otti puheenvuoron toinen illan emännistä. Hän luetteli kuin pyssyn suusta nikkejä, joita muisteli paikalla olleen. Sen lisäksi hän ilmoitti, että vielä olisi muistissa monet kasvot ilman nikkiä. Kommentoijalla ei tuntunut olevan mitään uutta tapaamistakaan vastaan.

RR innostui tuosta heitosta kovasti, mutta arveli, että niin ison tilaisuuden järjestäjäksi olisi vaikea saada houkutelluksi ketään. Omakin osallistuminen oli kiikun kaakun ainakin tällä hetkellä, mutta jospa ensi vuosi toisi muutokseen asiaan. Toivossa oli hyvä elää.