Äkkiä oli aikataulut netin kautta selvitelty. En nyt muista varmasti, matkustinko junalla vai linja-autolla, mutta joka tapauksessa mies oli minua asemalla vastassa, sillä mökille asti ei julkisilla kulkuneuvoilla olisi mitenkään päässyt. Samalla mies teki kauppareissun, joten pelkästään minun kyyditsemiseni takia hänen ei tarvinnut kaupunkiin asti ajella, vaikka luultavasti sekin olisi onnistunut. Sen verran innokkaalta läheisempää tuttavuutta tekemään mies vaikutti.

Aika erikoinen oli loppujen lopuksi tämäkin mies. Alun innostuksen jälkeen hän kylmeni lähes jääkalikaksi. Kun ihmettelin sitä ääneen, hän sanoi, että ellei hän ihastunut oitis, ei hän halunnut sitten muutakaan. Se tuntui kyllä aika kummalliselta selitykseltä, sillä en minä ainakaan odottanut ensimmäisiltä ja luultavasti myös viimeisiltä nettideiteiltä jalat alta vievää ihastumista saati rakastumista. Itse en tässäkään tapauksessa mitään sellaista kokenut, mutta oli kyllä tuntunut ihan mukavalta saada tyydytys fyysisille tarpeilleen.

Jotenkin minua loukkasi miehen käytös aika tavalla. Oliko tarpeen noin selvästi osoittaa, että kyse oli yhdestä kerrasta. Olin kai sen itsekin jo päätellyt enkä edes odottanut mitään muuta. Yön selkään en kuitenkaan voinut lähteä pois, joten edessä oli valvottu yö miehen vieressä tiukasti sängyn toisella laidalla maaten peläten koko ajan lattialle putoamista.

Kun aamu koitti, nousin kilpaa auringon kanssa ja laittauduin valmiiksi pois lähtöä varten. Miehen piti taas viedä minut asemalle. Vaikka kulkuneuvoni lähti vasta monen tunnin kuluttua, ilmoitin haluavani lähteä mahdollisimman pian. Odottelisin asemalla mieluummin kuin puhumattoman miehen kanssa syrjäisellä mökillä. Ei miehelläkään tuntunut olevan mitään lähtöäni vastaan, joten niin sitten köröttelimme kaupunkiin, josta juna poimi minut kyytiinsä muutama tunnin kuluttua.

Nämä treffit olivat oikeastaan ainoat, joista minulle jäi todella paha maku. Miehen tökeryys oli niin silmiin pistävää ja groteskia, että tulipa taas kerran mieleeni, millaisia traumoja hän mahtoi sisällään kantaa. Jälkeenpäin monille asioille ja omille toilailuilleen ja sinisilmäisyydelleen voi tietysti nauraa ja olen nauranutkin, mutta jostain syystä tämä muisto ei vieläkään naurata minua tippaakaan.