Kuin tilauksesta alkoi minareeteista kuulua valittavalla äänellä huudettuja rukouskutsuja. Piilopaikastaan irokeesi näki, että kaikki kolme vartijaa ottivat rukousmattonsa esille ja polvistuivat niille sijoilleen katse Mekkaa kohti suunnattuna.

Parempaa onnenkantamoista ei irokeesi enää olisi voinut toivoa. Kun vartijat hartaina painoivat päänsä rukoukseen, ponnahti irokeesi seisaalleen ja ryntäsi kohti porttia, joka sekin kuin ihmeen kaupalla oli poissa lukosta. Ellei olisi ollut, olisi irokeesille saattanut käydä kalpaten. Mutta asiaintilan ollessa tällä tolalla, luikahti hän portista hotellin pihalle ennen kuin yksikään rukoukseen polvistunut vartija ehti edes eväänsä räväyttää.

Nyt oli vielä selvittävä sisälle ja Punahilkan sviitin oven taakse. Siinäpä uusi probleema. Ei irokeesi ilman paitaa ja takkia voisi mitenkään yrittää hotellin sisätiloihin. Sieltä hän saisi kyllä äkkilähdöt ja vielä kukaties koppalakit peräänsä. Nyt oli käytettävä älyä ja vähän juoniteltavakin.

Paljasta, naarmuista rintaansa haroen irokeesi äkkiä vaipui maahan. Kohta hotellin aulasta jo riensikin väkeä katsomaan, kuinka pahan sairauskohtauksen vääräuskoinen oli saanut. Autettava tätä nyt kuitenkin oli. Sehän luki Koraaniinkin painettuna.

Irokeesi nostettiin paareille ja häntä alettiin raijata sisälle. Paareilla maatessaan irokeesi vaivihkaa tarkkaili, mihin häntä oikein oltiin viemässä. Jos hänet kannettaisiin jonnekin sairastuvalle, saisi hän heittää mielestään ajatukset päästä Punahilkkaa tapaamaan. Nyt täytyi siis toimia ja nopeasti.

Kun auttajien mielenkiinto hetkeksi siirtyi muualle, ilmeisesti he pohtivat, minne tällainen puolipukeinen vääräuskoinen sairas voitaisiin lakia ja uskonnon säädöksiä rikkomatta siirtää sairastamaan, ponnahti irokeesi niinkin sairaaksi mieheksi yllättävän ketterästi ylös paareilta ja lähti rynnistämään kohti sviittikerrosta. Punahilkan sviitin numero oli hänellä muistissa ja sinne hän nyt suuntasi.

Vähältä oli pitänyt, ettei joutunut hän uudestaan koppalakkien kynsiin. Senhän olivat Punahilkka ja seuralaissusikin saaneet todistaa. Mutta hurja kujanjuoksu ja karjunta oven takana olivat sitten kuitenkin lopulta tuoneet pelastuksen, ja tässä hän nyt oli. Nyt saisi Suomen valtio hoidella hänet kotimaahan ja uuden öljykangastakin hinnankin saisi vielä korvata.

Muusta kivusta ja särystä ei irokeesi aikonut korvauksia vaati, vaikka niitäkin oli, eivätkä sydänsurut niistä suinkaan vähäisimmät. Niistä hän kuitenkin keskustelisi kahden kesken Punahilkan kanssa kotimaassa sauvakävelylenkillä tai geokätköjä etsimässä. Niin että uudet lenkkitossut saisi Punahilkka ainakin hommata ensi töikseen heti kotiin palattuaan.