”Kun aikoinaan aloittelin blogin pitoa, tapahtui se kokonaan toisessa ympäristössä kuin Vuodatus, Blogger tai WordPress. Olin liittynyt jäseneksi eräälle deittikanavalle, jossa jonkin ajan kuluttua tarjottiin halukkaille jäsenille mahdollisuutta kirjoittaa omaa blogia ja sen avulla mahdollisesti lisätä kiinnostavuuttaan muun deittailevan kansan silmissä.

Minäkin innostuin kirjoittelemaan, mutta silloin en olisi ikimaailmassa voinut kuvitella, että tuosta kirjoittelusta saisi alkunsa blogikirjoittelu myös jossain muussa merkityksessä kuin keinona parantaa osakkeitaan sopivien mieskandidaattien keskuudessa.

Olin kyllä nuorena kirjoitellut paljonkin, mutta yli kahteenkymmeneen vuoteen en ollut kirjoittanut käytännössä lainkaan. Silti tekstiä alkoi syntyä yllättävän nopeasti ja helposti. Näin jälkikäteen olen ajatellut, että elämänkokemus auttoi tuottamaan kirjoitettua tekstiä niin vaivattomasti ja ilman mahdottoman suurta itsesensuuria. Myös kirjoitusteni saama myönteinen vastaanotto oli omiaan lisäämään kirjoitusinnostustani.

Niinhän siinä sitten kävi, että deittikanava yllättäen ja ilman ennakkovaroitusta poisti koko blogin. Monelta hävisivät silloin tallentamattomat blogikirjoitukset taivaan tuuliin. Myös minä kuuluin tuohon joukkoon. Melko suuren osan pystyin vielä pelastamaan välimuisteja penkomalla, mutta aika monta postausta taisi hävitä ikuisiksi ajoiksi bittiavaruuteen, mikä oli luultavasti pelkästään hyvä asia. Vahingosta viisastuneena aloin kirjoittaa kaikki postaukset aina ensin Wordiin ja vasta sitten siirsin ne varsinaiselle blogisivulle. Nyt kaikki kirjoittamani on tallessa edes jossakin, vaikka blogisivusto äkkiarvaamatta kaatuisi, kuten kesällä 2012 täällä Vuodatuksessa tapahtui.

Jo edellisenä syksynä ennen deittikanavan blogien poistoa olin avannut oman blogisivun myös tänne Vuodatukseen. En kuitenkaan ollut tänne postannut paria kirjoitusta enempää. Äkkiä tuo aiemmin perustettu blogi nousi arvoon arvaamattomaan. Siitä tuli minulle nyt kirjoituskanava, jota päivitin lähes jokaisena päivänä, muutamina useammankin postauksen voimin.”

Näin kirjoitin elokuussa 2012 otsikon "Mistä kaikki alkoi?" alla. Vuodatus oli kesän aikana kokenut kovia ja toimi heikohkosti. Siitä huolimatta jatkoin kirjoittelua. Tällainen blogi, joka perustuu kirjoituksiin eikä esimerkiksi valokuviin, kesti jotenkuten kaikki takaiskut ja heilahdukset, joita heikossa hapessa oleva blogisivusto tämän tästä koki. Kovista yrityksistä ja jopa omistajan vaihdoksesta huolimatta ei se ole toipunut kokonaan vieläkään, ja mahtaneeko toipuakaan, sen näyttää aika.

Mutta mikä saa minut nyt lempeän harmaana toukokuun aamuna 2013 muistelemaan lähes vuoden takaisia ja niitäkin vanhempia asioita? Alkavatko aiheet loppua, kun täytyy vanhoja kerrata, vai mistä moinen johtuu. Asiaan on olemassa selvääkin selvempi syy, eikä se ole aihepula, vaikka joku sellaista voisi kuvitella, jopa väittää.

Kirjoitteluni alkoi siis niinkin kepeissä merkeissä kuin deittipalstalla. Siinä vaiheessa, kun deittipalstan blogisivusto ajettiin alas, oli kirjoituskärpänen puraissut minua jo pahemman kerran. En osannut enää olla kirjoittamatta. Tuntui, että sanat ja ajatukset aivan pursuivat ulos virtuaalisesta kynästäni. Kirjoitusten helppo julkaisemismahdollisuus ruokki palavaa haluani sanoa sanottavani. Myös muuttunut elämäntilanteeni mahdollisti sen, että aikaa kirjoittamiseen nyt riitti.

Tuo ”puraisu” on sittemmin vienyt elämästäni yhä suuremman osan, ja tänään julkaisen tuhannennen kirjoitukseni täällä Vuodatuksessa. Se on tämä postaus. Kun mietin, miten paljon olen kirjoittanut vajaan neljän vuoden aikana, minua itseänikin hengästyttää. Tuhat pitkää postausta on ainakin itselleni hieno saavutus. Kun siihen lasken vielä mukaan kaiken muun kirjoittamani, voisi niistä sivumääräisesti saada koottua useammankin kirjan. Sisällöt eivät kirjoiksi asti riitä, sen toki ymmärrän, mutta enhän niitä ole kirjoittanutkaan kirjan julkaisu mielessäni.

Kirjoitusteni aiheet ovat vaihdelleet lähes laidasta laitaan. On ollut ainakin osittain joidenkin ihmisten tosielämään perustuvia jatkotarinoita, mielikuvitustarinoita, pohdintoja, analysointia, ajankohtaisia asioita ja oman elämän kipupisteiden äärellä pysähtymistä. Yhteisenä tekijänä kaikille kirjoituksille, jos sellaista edes on mahdollista määritellä, voisi olla tietty tarkkuus, suoruus, rehellisyys, yritys paneutua asioihin mahdollisimman monelta kannalta ja viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä aloitetun projektin loppuun saattaminen.  Myös sanoilla ja kielellä leikkiminen on noussut yhä tärkeämpään rooliin.

Kun ihminen alkaa kirjoittaa julkista blogia, on hänellä ainakin yhtenä odotuksena melko varmasti se, että joku tai jotkut lukisivat kirjoitetun tekstin. Toisena odotuksena voisi olla se, että lukijat myös jotenkin ilmaisisivat mielipiteensä kirjoitetusta. En kiellä, ettenkö itse olisi ainakin alkuun ollut liikkeellä samoin toivein ja odotuksin. Nykyisin sillä ei enää merkitystä ole. Tiedän, että blogiani luetaan, se riittää. Ja vaikkei luettaisikaan, sekin riittäisi. Lukijoiden määrä on vaihdellut aikojen saatossa, samoin kommentoijien, ja jos kirjoittamistani ruokkisivat tai määrittäisivät mahdolliset lukijoiden kommentit, olisin heittänyt hyvästit koko blogikirjoittelulle jo ajat sitten.

Tänään 18.5.2013 julkaisen siis tuhannennen postaukseni Noituuksia! :) –blogissa. Kiitän lukijoitani mielenkiinnosta ja toivon teidän edelleen piipahtavan näillä sivuilla. Uudet aiheet muhivat jo niin Punahilkan, Kärpäsen kuin NoitaKuvaKuvankin otsalohkojen takana!