Leenan odotusaika sujuu hyvin. Kalle on jättänyt hänet rauhaan ja on yhä harvemmin kotosalla. Leena arvelee, että Kallella on yksi tai useampikin vieras nainen, joiden luona hän viettää joskus pitkiäkin aikoja. Se ei Leenaa haittaa. Kallen ollessa poissa tuntee Leena hengittävänsä vapaammin. Hän voi tavata ystäviään ja Siirikin saa jokellella, äännellä ja liikkua niin, ettei Leenan tarvitse koko ajan seurata, missä tämä kulloinkin on.

Elämä on oikeastaan varsin mukavaa ja rauhallista, kun Kalle ei sitä ole sotkemassa. Leenalla on paljon vähemmän työtä, kun ei tarvitse laittaa Kallelle ruokaa eikä pestä ja silittää hänen pyykkejä. Rahaa antaa Kalle säännöllisesti niin, että kaikki laskut tulevat hoidetuiksi ajallaan. Myös muuhun elämiseen rahaa riittää, sillä Leena on tarkka rahankäyttäjä ja onhan hänelläkin pieni äitiysrahansa.

Joskus Leenan mielessä käy ajatus, että avioero taitaisi olla viisain ratkaisu. Mutta jokin hänen sisällään sotii sitä vastaan. Ei hän Kallea rakasta, se on käynyt lopultakin hänelle selväksi. Mutta oma mieli ei vielä taivu siihen, että Leena pystyisi rikkomaan antamansa aviolupauksen. Jossain mielensä sopukoissa Leena kuitenkin haaveilee ajasta, jolloin on vapaa ja saa määrätä itse omasta elämästään tarvitsematta ottaa ketään muuta huomioon. Saman tien hän kuitenkin kavahtaa ajatusta ja päättää tyytyä kohtaloonsa. Paljon huonomminkin voisi varmaan olla.

Eräänä pimeänä ja kylmänä tammikuun iltana synnytyspoltot alkavat. Leenan äiti on jo viikon päivät viettänyt yönsä Leenan ja Siirin luona siltä varalta, että synnytys alkaa yllättäen. Nyt on pieni ihmisentaimi sitten päättänyt syntyä maailmaan. Leena on laittanut kaiken valmiiksi sairaalaan lähtöä varten. Siiri on jo nukkumassa, ja mummo jää häntä hoitamaan, kun Leena tilaa taksin ja lähtee synnyttämään toista lastaan.

Kalle kuorsaa raskaasti omassa huoneessaan, mutta häntä ei Leena edes herätä. Hän on ilmoittanut hoitavansa tämänkin lapsen yksin, joten miksipä suotta Kallea vaivata moisella vähäpätöisellä asialla. Leena pärjää kyllä yksin.

Kun Leenan äiti seuraavana aamuna soittaa sairaalaan, saa hän kuulla, että Leena on aamuyöllä synnyttänyt toisen tyttären. Ilo läikähtää isoäidin rinnassa, kun hän sen kuulee. Heti perään tulee kuitenkin huoli. Miten Leena selviää yksin kahden pienen lapsen kanssa, kun Kallesta ei ole mitään tukea? Mutta Leena on vahvaa tekoa, sen on äiti tullut huomaamaan. Hiljaa huokaisten päättää äiti antaa tyttärelleen kaiken sen tuen, minkä suinkin kykenee. Pienet tyttärentyttäret ympäröidään isovanhempien ja muiden sukulaisten rakkaudella. Se tosiasia, että oma isä on heidät hylännyt, ei koskaan tule olemaan heidän taakkanaan, jos isoäidin vallassa on tehdä jotain asian hyväksi…