Tavalliseen leipomispäivään kuului usein pelkän leivän ja pullan teko, vaikka kyllä niissäkin varmasti oli melkoinen työ. Mutta usein äiti teki myös rieskaa, joka olikin tosi hyvää. Meilläpäin rieskalla tarkoitetaan ohutta, tavallisesti ohrajauhoista läpyteltyä leipää, joka paistetaan hyvin kuumassa lämpötilassa. Luulen, että äiti kyllä käytti rieskassaan myös vehnäjauhoja. Ainakin sen väri kieli sellaisesta.

Rieskataikina tehtiin veteen, ja siitä johtui sen toinen nimi vesirieska. Joskus äiti käytti nesteenä myös piimää, mutta piimärieskat eivät minusta olleet niin hyviä kuin vesirieskat. Muistelen, että äiti kaulitsi rieskataikinan aina ja otti muotilla siitä täsmällisen, pyöreän leivän, mutta jotkut emännät vain taputtelivat ne pyöreiksi lätyiksi.

Tavallisesti rieskan keskelle ei tehty reikää, mutta äidillä oli tapana sellainen tehdä. En tiedä mistä syystä. Ehkä siksi, että rieskasta oli silloin helppo leikata täsmällisen kokoisia palasia niin kuin reikäleivästä ikään. Reiästä rieskan keskellä tulikin myöhemmin oikein äidin tavaramerkki. Äidin rieskat olivat hyviä ja kovin haluttuja esimerkiksi myyjäistuotteina. Muistan kuulleeni tarinan, että naapurissa oli miniä opetellut rieskan tekoa anoppinsa opastuksella. Hän oli nähnyt maatalousnaisten myyjäisissä äidin leipomia rieskoja. Rieskoja itse tehdessään oli hän sitten anopiltaan kysynyt, että tehdäänkö keskelle reikä, niin kuin Raakelilla on tapana?

Kun kaikki leipomukset oli paistettu, oli muiden uuniruokien vuoro. Koska äiti ei koko päivänä ollut ehtinyt ajatellakaan ruuanlaittoa, oli syöminen ollut melko heikoissa kantimissa. Toki tuoretta, vastapaistettua leipää sai syödä niin paljon kuin mahaan mahtui, mutta eihän se oikeaa ruokaa korvannut. Kotona ollessani en pitänyt ollenkaan vastapaistetusta leivästä. Vasta, kun se oli kuivahtanut muutaman päivän, alkoi se minulle maistua.

Vasta illan suussa alkoi talosta löytyä lämmintä ruokaa, vaikka varmasti raskaassa työssä ollut miesväki oli päivälläkin syönyt edellisen päivän tähteitä. Suuri leivinuuni oli mitä parhain paikka erilaisten uuniruokien valmistukseen. Oikeastaan vasta nyt ymmärrän, miten monipuolisesti äiti osasi uunia hyödyntää. Lapsena kaikki oli niin jokaviikkoista, ettei monia uuniruokia, joita leipomispäivänä sai, osannut arvostaa.