Kun aikanaan julkaisin Kuluttajaviraston vastauksen omassa blogissani, sain siitäkin pyyhkeitä joiltakin lukijoilta, kaikki kun eivät oikein pitäneet tyylistäni kirjoitella asioista. Olin nimittäin alkanut kirjoittaa jatkosarjaa, jossa tarkasteltiin deittisivuston jäsenistöä eri näkökulmista. Jotkut pitivät postauksistani, mutta monet loukkaantuivat suorasukaisesta tyylistäni, joka ei kyllä säästänyt ketään. Ihmisten loukkaaminen ei kuitenkaan ollut tarkoituksenani, vaan lähinnä yritin analysoida deittisivustolla pyörivien motiiveja ja tarkoitusperiä.

Nyt sain sitten kuulla, että yritin tehdä itsestäni jotenkin muita paremman, kun julkaisin saamani vastauksen. Muutkin kuulemma olivat olleet kovin aktiivisia asian suhteen, mutta eivät tuoneet sitä julki minun laillani. En tiedä muiden aktiivisuudesta, mutta joidenkin kommenteista henki hyvin vahva pahansuopuus ja suoranainen kateus. Minua piti nyt yrittää polkea maahan ja väheksyä kaikilla mahdollisilla keinoilla. Olinhan hyppinyt joidenkin varpaille, kun en sokean kanan lailla yhtynyt ylistyskuoroon, jota deittisivuston entiset blogistit nyt uudella sivustollaan toisilleen lauloivat. Minä kritisoin ja kyseenalaistin, eikä se tietenkään tuntunut mukavalta lintukodon jäsenistä.

Mutta nyt mieheen, josta mainitsin jo tuolla aiemmin. Hänkin oli lukenut blogiani lähes alusta asti. Eräänä marraskuisena päivänä sain häneltä pitkän viestin. Minua harmittaa, että olen sen hävittänyt enkä niin ollen voi käyttää sitä sellaisenaan. Mutta tuosta viestistä sai alkunsa ystävyys, joka jatkuu vieläkin. Kirjoitin tästäkin ”susipolusta” aikoinaan tarinan. Sen saatte lukea seuraavaksi.