Kohta alkoi teatteriporukkakin palailla kotiin. Nyt oli taas koko lauma koossa, ja sain hengähtää hetken. Mutta vain hetken, sillä Isäntä lähti melkein saman tien viemään Jaanaa pippaloihin, joihin tämä oli menossa. Jaana on tammikuussa tullut täysi-ikäiseksi, mitä se sitten tarkoittaneekaan, ja käy nyt kavereidensa kanssa baareissa. Näin olen kuullut kerrottavan.

Sillä välin suuntasivat Rotta ja Kaisa jääkaapille. Eikö reissussa ollutkaan tarjottu ruokaa, kun noin tuntui olevan nälkä? Siinä tapauksessa en ollut menettänyt mitään, vaikka olinkin jäänyt kotiin.

Eilen niin kovasti kriittisin äänenpainoin arvosteltu pitsa oli ilmeisesti yön jääkaapissa oltuaan saanut lisää makua itseensä. Ainakin se nostettiin pöytään, ja sekä Kaisa että Rotta kävivät siihen kiinni ahneesti. Isäntäkin tuli, eikä hänkään enää lainkaan muistanut, että eilen oli pitsakiintiö tullut täyteen. Mahasta tuntui löytyvän monta tyhjää koloa, johon pitsaa sai vaivatta upotettua.

Minä tietenkin asetuin lähimaastoon tarkkailemaan, josko sentään pieni palanen tuota huononmakuista pitsaa lennähtäisi minunkin suuhuni. Arvasin oikein. Rotta ei voinut vastustaa anovaa katsettani, vaan heltyi antamaan minulle pitsanreunoja. Minusta ne maistuivat oikein hyviltä. Jos ihmisillä oli vaikeuksia pitsan syömisessä, minä kyllä oikein mielelläni auttaisin heitä siinä hommassa.

Olen kuullut sanottavan, että nälkä on hyvä kyytipoika. En aiemmin oikein ole ymmärtänyt, mitä sillä tarkoitetaan. Mutta ihmisten syömistä katsellessani ajattelin sen merkitsevän sitä, että nälkäisenä hiukan huonolaatuisempikin eväs kelpaa. Pitsasta ei nimittäin jäänyt jäljelle muruakaan, vaikka eilen yli puolet jäi syömättä, ja minä jo mielessäni livoin huuliani siitä ilosta, että nyt saan minäkin pitsaa oikein mahantäydeltä. Näinköhän Isäntä vie valitukset pitsan huonosta laadusta eteenpäin? Epäilen.

Kun kaikkien mahat olivat täynnä, ja minutkin käytetty vielä illan viimeisellä jalannostolla, oli aika ajatella sinisiä ajatuksia. Olen kuullut Rotan joskus tuumailevan, kannattaisiko väsyneenä lähteä Nukkumatin vai Unijukan matkaan. Ei hän ole itsekään tainnut osata sitten päättää, kumman kainaloon kellahtaa. Kun on riittävän väsynyt, tulee uni soutamatta, eikä kai nukuttajallakaan ole suurempaa merkitystä. Tuskin sellaista edes tarvitaan.