Mutta Sirkalla oli vastaus tähänkin pulmaan eikä hän kaikeksi onneksi näyttänyt kiinnittävän huomiota Pekan möläytykseen. Ei Pekan toki tarvinnut Liisaa kihlata, ei Sirkka sitä tarkoittanut tai edes halunnut. Liisa piti saada Pekan elämästä ja ajatuksista niin pitkälle kuin pippuri kasvaa.
Miksi Pekka tuntui matkustavan kaiken aikaa kuin jälkijunassa? Mikä ihmeen hinku hänellä oli saada pujottaa sormus jonkun naisihmisen vasempaan nimettömään? ”Kihloissa” voitiin nykyisin olla ilman näkyviä merkkejä eikä kihlaus nykypäivänä tarkoittanut enää samaa kuin joskus menneinä aikoina eli lupausta avioliitosta.
Sirkan tietämän mukaan ei kukaan Pekan tutuista ollut nähnyt Liisaa. Eivät he silloin tienneet, millainen nainen tämä oli. Kukaan ei myöskään tulisi toiselta puolelta Suomea tarkistamaan, oliko kaikki Pekan kertoma totta pilkulleen. Eiväthän he sitä tähänkään asti olleet tehneet.
Niin että jos se Pekalle sopisi, voisi Sirkka ilomielin ryhtyä kalifiksi kalifin paikalle ja esiintyä Liisana. Eikä hän siinä edes valehtelisi oikeastaan yhtään, sillä papinkirjoissa oli hänen nimensä kokonaisuudessaan Sirkka-Liisa Annikki. Mutta kihloihin hän ei tältä istumalta suostuisi menemään kuin paperilla.
Se tarkoitti käytännössä sitä, että Pekka palaisi kotiin, kertoisi Liisan kunnon alkaneen kohentua, ja kihlajaisten kolkuttelevan ovella muutaman viikon kuluttua. Sirkan saisi hän ”Liisana” esitellä kihlattuna morsiamenaan, vaikkeivät he oikeasti kihloissa olisikaan. Mitä Pekka tuumaisi tällaisesta ”sotasuunnitelmasta”?
Taakka alkoi vähän kerrassaan kirvota Pekan harteilta. Kaikkihan tuntui järjestyvän paremmin kuin hyvin. Ensinnäkin Sirkka mitä ilmeisimmin suostui tapaamaan häntä myös tulevaisuudessa. Takana oleva ihana lemmenyö ei siis jäisikään ainoaksi.
Toisekseen Sirkan suunnitelma kihlajaisasiassa vaikutti suorastaan nerokkaalta. Tällä tavoin toimimalla Pekka ei menettäisi kasvojaan ja saisi valehtelijan mainetta tuttavapiirissään. Sirkka oli oikeassa siinäkin, että oli hölmöä rynnätä heti kihlautumaan, kun vasta oli tutustuttu. Sen ehtisi myöhemminkin, jos alkaisi tuntua siltä, että yhteinen tulevaisuus kiinnosti pidemmän päälle.
Ilosta soikeana Pekka veti Sirkan syliinsä. Sirkka oli hänelle oikea taivaanlahja! Miten olikaan Rouva Fortuna äkkiä päättänyt katsoa Pekkaan näin suopein silmin! Totta kai Sirkka-Liisa Annikin ehdotus sopi hänelle juuri tuossa muodossa. Noin toimittaisiin ja sitten katsottaisiin, mitä tulevaisuudella olisi heille antaa…
Kommentit