Päivä kului jotenkuten iltaan. Useita kertoja päivän aikana käytiin vauvaa katsomassa ja hänen vointiaan kyselemässä. Ei se ollut muuttunut miksikään. Edelleen nukkui lapsi lääkeunta liikkumatta hengityskoneeseen kytkettynä.

Oli päätetty, että Mikko ja tytär jäisivät myös yöksi sairaalaan. Soilellahan oli yksityishuone, joten se kävi hyvin päinsä. Huoneeseen tuotiin vain toinen sänky heitä varten. Heidän sairaalaan jäämisensä aiheutti uusia järjestelyjä.

Perheellä oli nimittäin koira, iso labradorinnoutaja. Se oli jo iäkäs ja pärjäsi kyllä yhden päivän yksin kotona. Mutta ilman ruokaa, vettä ja ulkoilutusta ei se tietenkään selviäisi kovin kauaa. Koiralle oli hommattava siis ruokkija ja ulkoiluttaja. Koska ketään sukulaisia ei kummallakaan vanhemmista paikkakunnalla ollut, oli turvauduttava naapurien apuun.

Nämä lupasivatkin auliisti huolehtia koirasta niin kauan kuin se oli tarpeen. Puhelimen avulla Soile sitten selitti, missä vara-avainta säilytettiin, mitä ruokaa koiralle voisi antaa ja miten sen ulkoilutus piti järjestää. Kaikki hoituikin hyvin, eikä koiralla ollut hätäpäivää, vaikka kotiväki oli poissa useamman päivän.

Jälkeenpäin on Soile usein ihmetellyt, miksi hän, juuri leikattu ihminen otti järjestelyvastuun tässäkin asiassa? Miksei Mikko soitellut naapureille ja järjestänyt koiran hoitoa? Jotenkin vain kaikki tuntui lankeavan Soilen vastuulle, kuten muulloinkin. Edes Soile itse ei sitä ihmetellyt silloin. Hän oli oppinut elämään varovaisuuden olotilassa: ellei itse pärjäisi jokaisessa asiassa, ei Mikolta apua heruisi. Parasta oli siis hoitaa tämäkin asia riippumatta siitä, mikä oli kunto.

Myöhemmin asiaa miettiessään on Soile tullut siihen tulokseen, että hänen luontainen liika ”kiltteytensä” oli syynä tähänkin. Olisi vain pitänyt sanoa, että Mikko hoitaa nyt tämän asian ja sillä siisti. Mikko taas oli oppinut siihen, jopa vaati sitä, että Soile palveli ja hoiti ylipäätään kaikki mahdolliset juoksevat asiat. Mikon empatian puute  vaikutti sen, ettei hän ymmärtänyt, että hänenkin oli otettava oma vastuunsa. Ei hän voinut kaikkea sysätä Soilen harteille.