Tähänkin tapaamiseen Punahilkka tapansa mukaan valmistautui huolella, sillä hän oli sitä mieltä, että toiseen ihmiseen piti suhtautua kunnioittaen. Myös ensivaikutelma oli tärkeä, sillä saattoihan olla, ettei toista mahdollisuutta koskaan tulisikaan. Minkäänlaisena resutiinana tai pörröpääiitana ei hän ollut ainuttakaan susikandidaattia tähän mennessä tavannut eikä kyllä tapaisi tästedeskään, vaikkei Punahilkka niin ajatellutkaan, että vaatetus tai ulkonäkö olisivat ratkaisevia seikkoja.
 
Kokonaisuus oli se, johon Punahilkka kiinnitti huomiota, ja siisti pukeutuminen oli osa sitä.  Tarkkaan harkitsi hän siis myös oman hameenhelmansa pituuden, sukkiensa kuosin ja punaisen hameensa ja puseronsa mallin. Runsaasta saapikasvalikoimastaan valitsi hän juuri tähän asuun sopivimman parin, joka taisi vielä olla aivan iskemätönkin.
 
Sitten ei muuta kuin sopivasti punaa huuliin ja sovittuun paikkaan sovittuna aikana. Punahilkka ei nimittäin ollut mikään myöhästelijä eikä hän katsonut kovin hyvällä silmällä myöhästeleviä susiakaan. Mieluummin etuajassa kuin myöhässä, se oli Punahilkan vankkumaton mielipide.
 
Mutta niinhän siinä vain kävi, että tämä kiireinen Susi soitti matkalta myöhästyvänsä jonkin verran. Mikäs auttoi Punahilkan muu kuin odotella. Kovin pitkää miinusta ei Punahilkka myöhästymisen takia vielä Suden nimen perään vetänyt. Vaikeahan oli tietysti tarkasti arvioida matkaan kuluvaa aikaa, eikä kyse kuitenkaan ollut kovin pitkästä ajasta.
 
Aikansa vielä Punahilkan asuinpaikkakuntaa ristiin rastiin ajeltuaan, ensimmäistä kertaa kun paikkakunnalla vieraili, saapui Susi sitten Punahilkan arvioivan katseen alle. Hmmm… siisti ja asiallinen pukeutumistyyli, ei mikään viimeisen muodin mukainen, mutta ei kymmeniä vuosia vanhakaan, näytti Sudella olevan. Turkin pääpuolta olisi ehkä voinut hiukan trimmata, mutta Punahilkka arveli treffien tulleen niin äkkiä, ettei Susi trimmaukseen ollut ennättänyt. Ihan kunnollisen näköinen ja oloinen suomalainen Susi: ei mikään hurmurityyppi, mutta sellaisista ei Punahilkka piitannutkaan.
 
Kahvit haettiin ja asetuttiin istumaan vähän tarkempaa tuttavuutta tekemään. Ei Punahilkka silti koko iltaa aikonut kahvilla istua eikä myöskään autoajelulle lähteä, mitä tämä Susi ei kyllä ehdottanutkaan. Tuoreessa muistissa oli Punahilkalla vielä se Susi, joka ensitreffeillä autonsa oli pesuun ajanut Punahilkka kyydissään. Sanomattakin lienee selvää, että senlaatuinen romantiikka ei Punahilkkaa saanut syttymään, vaikka hän kyseisen Suden sitten kyllä toisenkin kerran tapasi. Mutta tämä Susi vaikutti luotettavalta ja mukavalta, ja niin kutsui Punahilkka hänet vielä illan päätteeksi kotiinsa. Sen kummemmin ihmettelemättä Susi lähti.
 
Tämän Suden auto ei pesua ja puunausta kaivannut. Punahilkka osasi arvostaa sitäkin asiaa, sillä häntä oli sentään kuskattu jos jonkinlaisissa koirankarvojen, hiekanmurujen ja erilaisten pikkutavaroitten täyttämissä koslissa. Mukavalta tuntui istahtaa siistiin autoon, sillä Punahilkka oli sitä mieltä, että auton siisteys kertoi paljon sen omistajasta. Tämän kaaran siisteydestä ei tosiaankaan voinut sanoa moitteen sanaa.